Viime vuonna totesin pelanneeni tarpeeksi Magic the Gatheringiä. Kortit ja niiden kerääminen olivat edelleen ihan mukavia, mutta pelaamisesta en enää nauttinut. Koska kokoelmaa oli kertynyt vuodesta 1996 alkaen melko runsaasti, pistin kokeeksi isomman läjän myyntiin kerralla. Ja se ostettiin melkeinpä heti.

Tämän vuoden puolella, kun muutto uuteen kotiin oli varmistunut, päätin käydä tarkemmin läpi ”harrastekomeroni” (eli vaatehuonettamme, jossa ei ollut tilaa vaatteille). Laatikoittain pelejä, kortteja, figuja, yms. Mitä nyt kaikkien pelien harrastajalle ehtii kerääntyä yli kahdessakymmenessä vuodessa.

Tässä vaiheessa en kyllä ajatellut konmari-metodia, mutta jutellessani Samin kanssa ja googleteltuani, mitä se tarkoittaa, huomasin sisäistäneeni sen ytimen jostakin iltapäivälehden otsikosta. (Vaikka Villen mukaan koko termi on kehittäjänsä mukaan jo joutunutkin huonoon huutoon.)

Kysy itseltäsi jokaisen tavaran kohdalla, tuottaako se sinulle iloa ja pidä vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa.

MTG-kortteja oli ainakin kaksi muuttolaatikollista. Yhteispainoa niillä oli useita kymmeniä kiloja. Arvoa karkeasti laskien jokunen tuhat euroa, vaikkei siellä mitään alkuperäisiä dualeita ollutkaan. Päätin, että niiden oli aika lähteä.

Aiemmin olen pystynyt pistämään kiertoon enimmäkseen miniatyyrejä ja roolipelikirjoja. Niistä luopuminen on ollut helpompaa. Vain harvoissa niistä on ollut tunnesidettä mukana. Jostain syystä tämä pahvi oli kuitenkin osa identiteettiäni vahvemmin kuin olin edes ajatellut.

Loppuviimein myin kuitenkin ”kaikki” kortit (olihan niitä nyt väkisinkin pari pakkaa varoiksi jätettävä). Ainakin seuraavan viikon havahduin toistuvasti ajattelemaan, kuinka hyvältä tuntui päästä vihdoin eroon tuosta aarteesta, jota oli kerännyt rakkaudella vuosikaudet.

Uskon aika vahvasti, että keräilykulttuuri on lähellä monen peliharrastajan sydäntä. On hienoa, kun hyllyssä on läjäpäin ropekirjoja ja lautapelejä – vaikka niistä tulisikin käytettyä vain murto-osaa. Se vain jotenkin tuntuu kuuluvan harrastamiseen.

Nykypäivänä uutta pelattavaa tulee valtavat määrät ja jatkuvalla syötöllä. Ajan hengen mukaisesti tunnustan itsekin täyttäväni jotakin tyhjyyttä sisälläni ostamisen ilolla.

Olen kuitenkin päättänyt tietoisesti pyrkiä siihen, että ostamani harrastetavara olisi käytettyä. Ainahan se ei tietenkään ole mahdollista. Mutta jokainen askel on tietenkin aina eteenpäin oikeaan suuntaan.

Ekologisuuden lisäksi olisi hyvä nimittäin muistaa, että vaikka pelejä tuotetaan ja ostetaan jatkuvalla syötöllä, ei kaikilla välttämättä edes ole mahdollisuutta ostaa niitä uutena.

Muistan itsekin kärvistelleeni teini-iässä, kun roolipelit olivat silloin 90-luvulla usein selvästikin oman varallisuuteni tavoittamattomissa. Ja kuinka iloinen ja yllättynyt olin, kun Tampereen pääkirjasto Metson poistohyllystä sattumalta löysin Cyberpunk 2020 -lähdeteoksen viidellä markalla. Ei paljon haitannut, että siitä puuttuivat ensimmäiset kahdeksan sivua. Sillä pelattiin vuosikaudet ja se löytyy edelleen hyllystäni.

Nykypäivänä harrastustavaran kierrättäminen on huomattavasti helpompaa kuin vielä vuosituhannen vaihteessa. Nettihuutokaupat, Facebookin ryhmät ja erilaiset foorumit (puhumattakaan vaikkapa Ropeconin kirpparista) ovat oiva keino pistää hyvä kiertämään.

Lopuksi listaa markkinapaikoista, joita itse käytän aktiivisesti:

Figukirppis (Facebook) – Kaikenlaisten miniatyyrien ja sotapelien osto, myynti ja vaihtopaikka ja kirpputori.
Lautapelikirppis (Facebook) – Lautapelien osto- ja myynti-ilmoituksia
Middlehammer Trading Outpost (Facebook) – A group to deal with Warhammer miniatures from 1988-2016. (ENG)
Nörttikirppis (Facebook) – Kirppis nörteille, ei pelkästään ”nörttikamaan erikoistunut kirppis.” 
Sotavasara – Suomen figuskenen lippulaiva, jossa figuurien myynti ja osto on aina ollut helppoa.
Tori.fi – Nettikirppis