[StaWa] Sessioraportti s02e02

Risto – Deke
Mikko – Zhentel (poissa)
Petri – Bulduk
Marko – Pob

”Juna lähtee!”

Edellisellä kerralla seikkailijamme nousivat kiireesti Imperiumin junaan paetaakseen Vastoria Primesta välikohtausta iskujoukkojen kanssa. He saivat paikallisen Huttin käsikassaralta tehtäväkseen kuljettaa suljetun laatikon Chuba Kreebaan – no questions asked.

Tylsän junamatkan yritti katkaista paikallinen mon calamari Genko Tills, mutta hänen suhtauduttiin asiallinen nuivasti. Tai ainakin läsnäolevat pelaajat. Myöhemmin hieman retconnasin tilannatte sen verran, että Zhentel liittyi peliin mukaan (koska Mikko ei päässyt paikalle, enkä pidä PH:jen pyörittelystä sessiolla mukana).

Koska mahdollisuudet sosiaaliseen roolipelaamiseen ohitettiin näin sukkelasti, oli aika siirtyä seikkailun toiseen osuuteen.

”Tarkastetaan kaikkien junaan nousseiden ketjukoodit.”

Junan matkustajia vainoharhaisesti tarkkaileva Dekekään ei huomannut minkään olevan vialla, ennen kuin junavaunuun astui kolme iskujoukkojen sotilasta tarkastamaan kaikkien matkustajien ketkukoodit. Tarkastajien lähestyessä seikkailijat pohtivat kuumeisesti, tiesivätkö nämä etsiä juuri heitä? Jotakin he selvästi etsivät. Kylmän viileästi he päättivät katsoa, miten tilanne etenee. Joskin Pob sujautti nyrkkiraudat jo piilossa valmiiksi paikoilleen.

”Nouskaa paikaltanne ja seuratkaa”, iskujoukkojen kersantti komensi Buldukia.

Toisten vaatiessa selvennöstä moiseen ”törkeään” vaatimukseen, kersantti totesi viileästi, että rodiaani oli ilmoitettu karanneeksi ”työläiseksi” Cors IV:ltä. Hikikarpaloiden virratessa (varmasti puolin ja toisin), Pob nousi uhkaavasti ylös ja totesi iskujoukoille, että näiden olisi parempi suostua viidenkymmenen krediitin rikemaksuun ja jatkaa matkaansa. Hetken asiaa (ja kenties mahdollisuuksiaan) tuumittuaan, kersantti nappasi krediitit kouraansa ja poistui saattajineen vaunusta. Vaunun ovella hän selvästi otti kommunikaattorin vyöltään ja viestitti jotakin mitä seikkailijat eivät kuulleet.

Ojasta allikkoon

Huomatessaan kersantin viestittelyn, Deke, Pob ja Bulduk katsoivat parhaaksi vaihtaa vaunua. He lähtivät rivakoin askelin junan perää ja rahtivaunuja kohden. Matka katkesi viimeisessä matkustajavaunussa rahtivaunujen ovea vartioiviin sotilaisiin.

Koska Zhentel ei ollut paikalla, Bulduk päätti yrittää onneaan. Vastoin yleisiä odotuksia, Buldukin onnistui petkuttaa sotilaita ja päästä suorittamaan tarkastusta rahtivaunuun. Pobin ja Deken jäädessä odottamaan, kaikki tunsivat, kuinka juna aloitti kipuamisen ylös Skyreach Plateaulle laakeilta savanneilta.

Täyteen ahdetuissa rahtivaunuissa pujotteleva Bulduk tunsi ärtymystä häneen silminnähden inhoten suhtautuneista iskujoukkojen sotilaista. Näiden kommenteista ei jäänyt epäselväksi, että Imperiumin valkoiseen haarniskaan saivat pukeutua vain ihmiset, joille toisten kiusaaminen ei tuottanut tunnonvaivoja.

Rodiaanin ajatukset katkesivat äkisti hänen nähdessään toiseksi viimeisen vaunun päässä jonkun juuri ampumassa viimeisen vaunun kiinnikkeet tuusan nuuskaksi. Tietäen heidän lastinsa olevan viimeisessä vaunussa, Bulduk pisti juoksuksi ja hyppäsi huikean loikan viimeisen vaunun kyytiin.

Kohdatakseen silmästä silmään kashyykiläisen suuren Wyyyschokk-hämähäkin.

Juostessaan Bulduk ehti varoittaa tovereitaan radiolinkillä. Hän toki epäili jonkun yrittävän varastaa heidän kuljettamansa lastin, joten ilmoitus sai luonnollisesti toisiin liikettä. Pob nappasi iskusotilaat kouriinsa ja paiskasi nämä tieltään.

Blaster, Jesper ja Joonatan

Deken ja Pobin juostessa rahtivaunujen läpi, räjähdys vavisutti junaa. Se paiskasi Deken kipeästi päin rahtilaatikoita, mutta ketterästi tämä ponnahti jaloilleen ja hetkessä kaksikko oli tavoittanut junan (nykyisin) viimeisen vaunun.

Tovereidensa tavoitellessa aseitaan ja ihmetellessään kaunista ISB-agenttia, joka seisoi avonaisen takaoven äärellä, Bulduk kävi kamppailua elämästään. Blaster sähköistä lauluaan laulaen hän väisteli hämähäkin leukoja ja sinkoamia karvapiikkejä. Rodiaani onnistui pitämään puolensa ja ajamaan vihollisen kimpustaan yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes Deken tarkkuuskiväärin laukaus lopulta päätti ylisuuren luontokappaleen elontien.

Ongelmat eivät olleet kuitenkaan ohi – kaukana siitä. Junan pysäyttäneen räjähdyksen takana olleet maantierosvot huomasivat tilaisuutensa tulleen rahtivaunujen irrotessa. Speedereiltään osa hyppäsi irronneeseen vaunuun, toisten kaartaessa kohti sitä päätä, jossa Deke ja Pob ihmettelivät tilannetta.

Kiivaan taistelun tiimellyksessä Bulduk sai jälleen pahan osuman ja tuupertui vaunun lattialle juuri kun Deken toinen tarkka laukaus ja vaunuun hypänneen Pobin vibrokirves kaatoivat hänen kimppuunsa käyneet rosvot. Muistakin ryöväreistä tehtiin nopeasti selvää. Vain kaksi rosvoista ja heidän johtajansa pääsivät kurvaamaan pakoon paikalta.

Zhentelin havahtuminen

Zhentel herää siihen, että joka paikkaan sattuu. Zeltronin viimeinen muistikuva on mausteista, joita ystävällinen mon calamari tarjosi Sabacc-pelin oheen junassa. Katseensa tarkentuessa, hän huomaa yhä olevansa samassa junassa.

Pelimerkit ovat lennelleet ympäri vaunua – kuten myös muut matkustajat ja arvatenkin myös Zhentel itse. Hän nousee ylös, muttei näe tovereitaan missään. Avatessaan seuraavan matkustajavaunun liukuoven, Zhentel näkee vaunun katon revenneen auki. Kova tuuli puskee vastaan. Hieman yhä sekavat aivot hahmottavat, että junan etuosa ilmeisesti roikkuu tyhjän päällä. Liitokset natisevat uhkaavasti.

”Ei siis tähän suuntaan”, Zhentel toteaa ja kääntyy kannoillaan.

Valtaosa junan matkustajista on sulloutunut peräpään vaunuihin. Tunnelma on sekava. Zhentel kuulee puhetta räjähdyksestä. Rosvoista. Taistelusta. Eivät ne häntä kosketa.

Rahtivaunussa on täysi kaaos. Äkkijarrutus on kaatanut laatikoita ja lastia. Zhentel pujottelee niiden läpi. Jossainhan toisten on oltava. He voivat varmasti kertoa, mitä on tapahtunut. Toisen rahtivaunun saavutettuaan Zhentel äkkää Deken. Hän kohottaa jo kättään, mutta pysähtyy sitten.

”Mitä helv…”

Myös rahtivaunun ovesta ulvoo tuuli. Viimeinen vaunu näkyy vain parin metrin päässä, mutta selvästi irrallaan. Vaunujen välissä leijuu selvästi parempia päiviä nähneitä prätkiä ilman ohjaajia. Viimeisen rahtivaunun ovi on auki. Sen sisään on vaikea nähdä, sillä haalea, turpea massa täyttää oviaukon. Zhentel pudistaa päätään, epäillen mausteiden yhä vaikuttavan. Hän ehtii juuri Deken rinnalle, kun tuo omituinen massa hieman liikahtaa ja Zhentel ymmärtää tuijottavansa jonkun otuksen paisunutta takapuolta.