Vuonna 2020 julkaistu Paleo seisoi hyllyssäni noin vuoden. Laatikon perusteella en oikein osannut odottaa siltä liikoja. Teema on just eikä melkein minulle tehty, muuuutta epämääräiset 3d-hökkelit pelipöydässä eivät yleensä lupaa hyvää. Tai näin olen kuitenkin asian kokenut. Kesän lopulla sattui kuitenkin ylimääräinen lapsivapaa ja otimme pelin pöydälle testaukseen.
Peli-idea lyhyesti?
Paleo on yhteistyöpeli, jossa pyritään selviytymään heimona esihistoriallisella ajalla. Pelaajat ohjaavat ryhmiä tutkimaan ympäristöä, metsästämään ja keräilemään.
Vuorot tehdään käytännössä samaan aikaan siten että jokainen pelaaja valitsee oman pakkansa kolmesta päällimmäisestä kortista yhden ainoastaan korttien selkäkuvien perusteella. Kun kortit on valittu, ne käännettään, jotta voidaan yrittää selvitä niiden paljastamista haasteista.
Haasteet peitotaan joko yhteistyöllä ryhmien (eli pelaajien) kesken tai oman ryhmän toimivuudella. Toimivuutta määrittämään Paleo käyttää symboleita, joista suurimman osan oppii nopeasti ja helposti. Ja loput onkin selitetty erikseen sääntökirjassa.
Peruspelin mukana tulee seitsemän seikkailua. Seikkailukirja kertoo, mitkä eri korttipakat otetaan mukaan, sekä antaa salaisuuksia ja tavoitteita, joiden voittaminen johtaa pelaajat siihen, että nämä saavat luolamaalauksen valmiiksi (eli keräävät viisi palasta) tai kuolevat (eli keräävät viisi pääkalloa).
Ensimmäiset pelit
6min Tutoriaalin katsottuani, olin valmis pelaamaan. Peli-idea ja toiminnot oli nopeasti selitetty ja pelin oppiikin parhaiten pelaamalla.
Ensimmäinen seikkailu on pelivihkossa luokiteltu helpoksi, mutta viidelläkään pelikerralla emme ole sitä läpäisseet (lyhyin peli kesti alle 10min, ennen kuin kuolimme). Se antoikin siis oivallisen vastuksen sekä tunnelman oikeasta taistelusta eloonjäämisen puolesta.
Koska peli oli uppo-outo, ei meillä ollut mitään aavistusta siitä, mitä pelissä voisi tapahtua tai mitä voisimme kohdata. Harva peli pääsee tähän saman fiilikseen; mieleen tulee ainoastaan Arkham Horror LCG, joka muutenkin toimii hyvänä vertailukohtana.
Siinä missä AHLCG kannustaa pakanrakennukseen, Paleo leikkaa mutkat suoriksi. Kaikki ennalta määrätyt kortit sekoitetaan ja jaetaan sen jälkeen tasan pelaajien kesken. Ja sillä mennään!
Kaksinpeliemme perusteella jäin siihen vaikutelmaan, että tottahan tämä peli on helpompi useammalla pelaajalla! Houkuttelin pari kaveria pelin ääreen ja lähdimme soitellen sotaan. Vain huomataksemme, että pelaajien määrä saattaa jopa vaikeuttaa peliä, koska vaarakortteja tulee enemmän vastaan ja mahdollisia menehtyjiä on enemmän. Oivallista!
Paleodieetti eli pelin mutustelua
Kivikausi tuntuu olevan hankala teema ”myydä” monelle. Itse kuitenkin rakastan sitä, joten sitä on kohtalaisen varovainen omien fiiliksien suhteuttamisesta muiden pelaajien tunnelmiin. Sami ja Mikko kuitenkin selvästi pitivät pelistä ja jatkoseikkailujakin jo sovittiin.
Paleossa oli juuri tarpeeksi elementtejä siihen, että se pysyy mielenkiintoisena ja yllättävänä, mutta samalla sellaisena, että on helppo jäädä pohtimaan, olisiko seikkailun voinut voittaa toisellakin tapaa? Kaikkia kortteja on yhdellä pelikerralla melkeinpä mahdotonta nähdä, joten uutuuden viehätys pysynnee pelissä suhteellisen pitkään.
Mainitun AHLCG:n tavoin Paleosta saa helposti enemmän irti, kun intoutuu mukaan pelin tarinaan eikä vain suorita mekaanisesti symboleita.
Helposti jäi mieleen jo ensimmäiseltä pelikerralta, kuinka elintärkeä riista oli jätettävä kaatamatta, koska toisen pelaajan tiimi ei huomannut pikkukiviä ojassa. Tai kuinka suden kesyttäminen toi omalle ryhmälleni oikeuden leveillä tarkkaavaisuudella, mikä luonnollisesti aiheutti ärsytystä toisessa ryhmässä – mitä tietenkin pääsi vielä hieromaan enemmänkin, kun tämä toinen ryhmä tarvitsi suteni apua.
Jälleenpeluu arvoa pelillä on (ainakin omasta vinkkelistäni) hyvinkin paljon. Lopulta kaikki seikkailut on kuitenkin käyty läpi, mutta vaikka osaan itse ennakoida sitä mitä tuleman pitää, on jokainen uusi pelaaja uuden äärellä varmasti innostava kokemus.
Paleoon on tätä kirjoitettaessa tullut jo yksi isompi ja pari pienempää lisäosaa. Lautapelit.fi ei ainakaan tänä vuonna ole julkaisemassa niitä suomeksi (tiedän, koska kysyin), mutta ehkä myöhemmin? Pelin on muutamaa korttityyppiä lukuunottamatta kuitenkin kielestä riippumaton, joten vähän vähemmänkin englantia osaava pelaaja pysyy kyllä hyvin kelkassa mukana lisäreidenkin kera.
Itse luonnollisesti toivon Paleolle pitkää ikää ja lukuisia lisäosia. Sitä voisi tituleerata ”Arkham Horror LCG liteksi” mekaniikkojensa puolesta, eikä tämä olisi pelkästään huono asia. Toinen peli johon Paleota voi helposti verrata on Robinson Crusoe: Adventures on the Cursed Island. Mekaanisesti molemmissa peleissä on paljon samaa, mutta testattuamme sitä Mikon kanssa viime kesänä, myin sen pois, eikä ole ikävä tullut.
BGG:n mittarilla laitoin Paleolle täysin nuukailematta kympin. Teema tekee varmasti siitä osansa, mutta kun omalla listalla muut kympin pelit ovat se mainittu AHLCG ja Warhammer Quest: The Adventure Card Game (2015), niin ei tarvitse ihmetellä, että juuri tämä genre on se oma suosikkini.
Niin ja ne kummalliselta näyttäneet hökkelit! Hautausmaalle ei välttämättä ole tarvetta, mutta en kyllä itsekään keksinyt, miten tekisin paremmin tekniikkatarjottimen.
P.S. Sen verran täytyy toki vielä mainita, että oikeastihan pelin teema on lähempänä Mesoliittista aikakautta kuin Paleoliittista, mutta menköön nyt tämän kerran.
Diceblastes 