Sessioraportti: s01e04

Risto – Deke
Ville L. – CZ-2X
Santtu – CT-7009 ”Lumiukko” (poissa)
Mikko – T’zzt

Yllätyshyökkäys!

Palkkionmetsästäjät palasivat Tari 778-planeetalle noutamaan Lumiukkoa vanhalta droiditehtaalta. Pahaksi onneksi myös H-9X droidi oli palannut perimään kalavelkoja ja yllätti heidät rodiaanitoverinsa kanssa. Ensimmäinen blasterin ammus kaatoi vanhan kloonisotilaan, muiden syöksyessä suojaan tai suoraan hyökkääjien päälle.

Agressiivinen puolustautuminen kantoi hedelmää ja rodiaani heitti henkensä hyvin nopeasti. H-9X onnistui vahingoittamaan pahasti CZ-2X:ää, joka siitäkin huolimatta rynnisti droidin perään. Pahaksi onneksi käsikähmä ei mennytkään entisen droidiottelijan toivomalla tavalla ja hetken kuluttua Deke sai raahata lähes toimintakunnotonta droidia takaisin metsästä.

Kaksi palkkionmetsästäjistä jäi siis hyökkäyksen jäljiltä henkihieveriin. CZ-2X:n onneksi Talvisotilas oli ehtinyt kartoittaa tehtaan rauniot (ja löytänyt samalla kapinallisten jättämiä hienoja erikoiskenkiä). Hänen ohjeidensa mukaan öljykylpy järjestyi droidille hetkessä.

CZ-2X:n lilluessa öljyssä, muut pohtivat vaihtoehtoja. Talvisotilaan haava oli vakava, eikä heillä ollut tarvittavia parannustarvikkeita. Alukselle paluu veisi kauan, eikä paluu Vastoriaan vielä houkutellut. Tarek Rallos etsi taatusti yhä karkureita.

Vaihtoehtoja punnittuaan, Talvisotilas paljasti paikallisten chikamauganeiden hoivanneen hänet kuntoon vuosia sitten. Hän uskalsi yhä heidän apuunsa. Kloonisotilas lastattiin H-9X:ltä jääneen kiiturin kyytiin ja seurue lähti etsimään paikallista heimoa.

Tari 778:n alkuperäisasukkaat

Matka chikamauganeiden leiriin vei joitakin tunteja ja sen löytäminen ilman Talvisotilaan houreisia vinkkejä olisikin varmasti ollut mahdotonta.

Metsän peittoon sulautuvien natiivien vastaanotto oli varautuneen kohtelias. Vain harvat heistä puhuivat galaksin yleiskieltä, eivätkä hekään juuri droideista perustaneet. Huomattuaan Talvisotilaan, heimon päällikkö Kanuna haettiin paikalle ja tämä myönsi seurueelle lepopaikan.

Toivo toverin pikaisesta paranemisesta hiipui, kun heimon hengellinen opas, Tala, paljasti, ettei mitään ollut tehtävissä. Sotilas kuolisi ja hyvinkin pian. Tala oli asiasta selvästi pahoillaan, mutta heimolla ei ollut pääsyä keräämään lääkinnässä käytettäviä marjoja.

Palkkionmetsästäjät huomasivat, että chikamauganeiden heimo näki selvästi nälkää. Tästä huolimatta he tarjosivat vierailleen enemmän ruokaa, kuin nämä edes tarvitsivat. Erityisesti Tz’zt yritti lähes tulkoon vaatia heimoa kertomaan, miten he voisivat auttaa, mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Sillä jumala oli muuttanut seudulle, ajanut riistan tiehensä ja estänyt pääsyn parantavien marjojen luo.

Jumalan kohtaaminen

Ansaittu lepo keskeytyi jo seuraavana yönä, kun pimeydessä kiirivät räjähdykset herättivät palkkionmetsästäjät. Nämä olivat hetkessä taisteluvalmiina, mutta kun mikään vihollinen ei näyttänyt vaivaavan kylää, he päättivät lähteä ottamaan selvää räjähdyksistä.

Jonkin matkaa kylästä pohjoiseen matkattuaan, seurue tuli hylätyn kaivosalueen reunalle. Tarkkaillessaan tilannetta etäältä, he päättelivät, että kaivos oli hylätty suhteellisen vähän aikaa sitten.

Kesken kaiken palkkionmetsästäjät huomasivat jonkin suuren liikehtivän hylättyjen kaivoskoneiden ja parakkien keskellä. Suunnaton käärmemäinen olento mateli esiin yön varjoista.

Uskoen moisen lieron olevan itselleen liikaa, urheat soturit pakenivat paikalta kiireen vilkkaa! He palasivat chikamauganeiden leiriin ja yrittivät nostattaa heimon parista joukkoa urheaa sotureita kohtaamaan hirmun. Paikalliset menivät lähes suunniltaan ajatuksesta, eikä vienyt kauaa, kun palkkiometsästäjät istuivat vangittuina yhdessä heimon majoista.

Uskoen peri-ihmisellisesti olevansa oikeassa ja ymmärtävänsä paremmin mitä paikalliset, tuhansia vuosia samalla tavalla eläneet, tarvitsivat, palkkionmetsästäjät pakenivat helposti majasta johon heidät oli vangittu. Lääkettä Lumiukolle oli saatava, joten jumalan oli kuoltava.

Jumalanturmat

Suunnitelma oli yksinkertainen; muut yrittäisivät vetää louhikäärmeen huomion itseensä, kun Tz’zt hiipisi etsimään kaivosväeltä jääneitä räjähteitä.

Taistelu oli kiivas. Yllätys valui lähes hukkaan, mutta CZ-2X:n onnistui vetää matoa puoleensa kaivoskoneella. Valtava kärmes rutisti koko konetta murskaksi, droidin pyrkiessä epätoivoisesti pakoon, kun Deken luoti pelasti tilanteen. Jumalan huomio herpaantui juuri siksi aikaa, että droidi ehti paeta.

Samalla hetkellä Tz’zt saapui paikalle. Ja heitti pikaisesti kyhäämänsä räjähteen.

”Juoskaa!”

Tuusan nuuskaksi räjähtäneen jumalan palojen sataessa rähmälleen kaatuneiden palkkionmetsästäjien ylle, nämä huomasivat tuijottavansa chikamauganeiden jalkoja.

Jälkiaatokset

Santtu oli poissa – taas. Kampanja on selvästi saanut jo koomisia piirteitä hahmojen jahdatessa piraattikapteenia melko vaatimattoman palkkion toivossa. Tarinallinen akrobatia Lumiukon poissaoloon on vaatinut jo kolme täyteseikkailua, mutta toisaalta ne ovat luoneet ihan hauskaa tarinaa.

Pelikerrasta meni vähän turhan paljon aikaa jahkaamiseen ja koko porukka oli selkeästi vähän väsynyt. Päästyämme taisteluun, tilanne herätteli kaikki ja saimme kohtaamisesta dramaattisen ja toimivan.

Praedorin pelauttamisen jälkeen oli mukava huomata, että tässä pelissä yksittäisen vihollisen kohtaaminen voi olla vaarallisempaa. Muuttelin käärmeen tietoja hieman taistelun aikana lennosta, mutta pääasiassa se toimi hyvin alkuperäisen suunnitelmani pohjalta.

Ajallisesti taistelu alkoi hieman liian myöhään ja peliaika venähti, joten seikkailun viimeiset kohtaukset jäivät pelauttamatta. Kokemus oli selkeästi kaikille positiivinen ja pelit olivat jälleen juuri sitä mitä tilattiin.