Vuoden vaihteessa kaivoimme veljeni kanssa esille wanhat pakat. Siis pakat, joilla pelasimme vuosituhannen vaihteessa ensimmäisen setin ilmestyttyä. Kahdeksan vuotta nuorempi veljeni oli tuolloin alakoulussa, joten pelistä löytyi mukava yhteinen tekeminen.
Korttien selaaminen vei mielen heti yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Asiaa auttoi lievä homeen haju, joka löyhähti vastaan vanhassa irttaripussissa säilyttämästäni pakasta. Oli hauska käydä kortit läpi ja huomata, että kortit muisti vielä hyvin, eikä sääntöjenkään kertaaminen juuri tuskaa tuottanut.
Into korttien esiin kaivamiselle lähti veljeltäni, joka oli omiinsa törmännyt ja muisti, että olin esitellyt työpaikallani Vatialan koululla omia pakkojani oppilaille. Tarkoituksenamme oli vaan vanhojen muistojen lämmittelemiseksi ottaa pari matsia ja – siitähän se mopo sitten karkasi käsistä. Välittömästi.
Pelasin Magic the Gatheringia aktiivisesti noin kymmenen vuotta, pääasiassa EDH:ta (joka nykyään tunnetaan paremmin Commanderina). Joku vuosi sitten myin lähes kaikki keräämäni kortit ja tuumin, ettei mielenkiintoni, aikani eivätkä hermoni enää riittäneet keräilykorttipeleihin. Olinpahan taas väärässä.
Pelaaminen olikin odottamattoman hauskaa. Molemmat muistelimme, että peli oli hyvä, mutta siltikin pelin sujuvuus pääsi yllättämään. Joten eipä muuta kuin hommaamaan muutamia uusia kortteja.
Uuteen nousuun
Yksi elite trainer boksi riitti pitkälle, mutta oikeastaan se vain käynnisti koko homman. Kun nyt kerta oli muutamia kortteja hommattu, niin samalla voisi ostaa vielä vähän lisää.
MTG:n puolelta oppi jo vuosia sitten, ettei boostereiden avaaminen on hauskaa, mutta jos haluaa tiettyjä kortteja, ne kannattaa tilata yksittäin. Pikainen selailu nettikirppiksillä osoitti, että lähiseuduiltakin oli saatavilla hyviä settejä bulkkia (eli ns. peruskorttia, joilla ei ole keräilyarvoa).
Pian kortteja olikin tuhoton määrä. Pakkojakin lähemmäs kymmenen ja harakka-aivot innostuivat kaiken kiiltävän ja kilahtelevan keräilystä.
Side Quest: Nintendo Switch
Omiin erityispiirteisiini kuuluu asioihin hurahtaminen (hyperfiksaatio). Joten ”luonnollisesti” kevään korvilla paluu myös digipelien puoleen kiinnosteli. Ja hiljattain oli ostettava Nintendo Switch, jotta pääsisi pelaamaan Pokémonia. Naureskelin hankinnasta veljelleni – joka oli ostanut samasta syystä oman konsolin kaksi päivää aiemmin.
Kerhotoiminta
Joitakin vuosia sitten vein pienen läjän satunnaisesti kertyneitä Pokémon-korttejani koululle ja jaoin silloisille oppilailleni. Pohdiskelin, löytyisiköhän koululta tarpeeksi kiinnostuneita kerholle, mutten saanut aikaiseksi perustaa kerhoa – ennen kuin törmäsin oppilaisiini Pokémon-pelipäivänä Puolenkuun peleillä.
Kohtaamisen innoittamana kyseli töissä laajemmin, löytyisikö kiinnostuneita pelaajia. Muutama oli varovaisen utelias, joten impulsiivisella päätöksellä ilmoitin koulun kanavien kautta uudesta kerhosta.
Omien työntuntien puitteissa tälle keväälle kerhoajaksi asettui kaksi pelipäivää, tunti molempina. Nyt kesäloman lähestyessä ja tuntien vähentyessä olemme pelanneet kerralla hieman enemmän, joten ensi syksynä pyrkinen laajentamaan kerhon kaksituntiseksi.
Vastaanotto on ollut oikein positiivista ja hiljalleen mukaan on tullut enemmän pelaajia. Kerholla on päässyt pelaamaan sekä omilla pakoilla, että kerhoa varten tekemilläni.
Opetusmielessä tein neljänkymmenen kortin pakkoja enemmän. Niiden avulla on ollut helppo opettaa pelin perusteet ja hieman taktiikkaa sekä avata pakanrakennuksen ajatusmaailmaa. Useimmat kerholaiset ovat jo rakennelleet omia pakkoja ja jokainen on selvästi kehittänyt pelisilmäänsä. Yhtä oppilasta en ole itsekään onnistunut vielä voittamaan.
Yhteisöllisyys
Eri peliskenejen yhteisöllisyys nostaa aina päätänsä näitä asioita ruotiessa. Pokémonin suhteen aktiivisin porukka on löytynyt Facebookista, jossa korostuu tämän pelin moninainen harrastajakunta. On ollut hienoa huomata, kuin avoimesti asioista on voitu keskustella ja kuinka reilusti asioita hoidetaan. Torin puolelta kaikki kokemukset eivät ole yhtä positiivisia.
Kerhon puolella on ollut mukava huomata, että tiiviit kaveriporukatkin voivat hieman aueta uusille tulokkaille yhteisen harrastuksen parissa. Palaute vanhemmilta on ollut myös suoraa ja positiivista, mitä on pakko arvostaa.
Tulevaisuuden näkymät
Tällä tietoa kerhotoiminta jatkuu ainakin ensi vuoden. Sen jälkeen nykyiset aktiivipelaajat siirtyvät yläkouluun, mutta toivottavasti heidän tilalleen löytyy uusia pelaajia. Tai sitten pitää siirtää kerho yläkoululle, sen näkee sitten.
Oman harrastuneisuuden puolesta näyttäisi siltä, että olen löytänyt omat suosikkipakkani, eikä pakottavaa tarveta kerätä kaikkea enää ole. Joskin tietenkin on kiva edelleen keräillä nättejä kortteja ja nyt uuden setin ilmestyminen kiinnostaa. YouTuben puolelta löytyi myös seurattavaa (ForTheWinTCG).
Yritin antaa mahdollisuuden myös digipelaamiselle. Peruskäytössä se on oivallinen systeemi ja sillä on helppo opetella pelin mekaniikka, mutta koska kilpapelaaminen ei niin kiinnosta, ei ko. alusta tarjoa minulle enempiä.
Veljen kanssa tulee varmasti myös vielä pelailtua ja tavoite olisi myös osallistua kevyempiin pelitapahtumiin. Ropet ovat kuitenkin pyörineet tällä hetkellä niin hyvin, ettei keski-ikäisellä iskällä ole ihan niin paljon aikaa peleille kuin haluisi.
Tämän vuoden sukelluksen jälkeen voin huoletta kannustaa antamaan Pokémonille mahdollisuuden. Teema ei itseänikään ihan hirveästi kiinnosta, mutta pelimekaniikka toimii ja, ennen kaikkea, pelaaminen on hauskaa!
Diceblastes 