Risto – Deke
Mikko – Zhentel
Petri – Bulduk
Marko – Pob
Käynnistäkää hyperajo
Fire in the Empiren eli koti- ja AI-kutoisen kampanjamme kakkoskautemme pääsi alkamaan heti edellisen kauden päättymisen jälkeen normaalilla aikataululla (joka toinen viikko). Ville L:n jäädessä pois aktiivipelaajan paikalta, saimme rekrytoitua mukaan uudeksi pelaajaksi Markon.
Aiemmin muulle porukalle tuntematon tapaus sulahti kuin kala veteen peliporukkaan ja pääsimme jo tällä ensimmäisellä kerralla noppiakin blastaamaan.
Marko teki hahmonsa ennakkoon oggduden mainiolla generaattorilla. CZ-2X:n jäätyä pois seurasta, tarvetta oli lihakselle, joten hänen hahmokseen valikoitui ihmismarauder (Hired Gun – Marauder) värinäkirveellä (vibro-ax).
Käytimme myös pelikerran alusta tavallista enemmän aikaan vanhojenkin hahmojen päivittämiseen. Expaa oli kaikilla käyttämättä ja Risto oli huomannut korjattavan virheenkin hahmonsa talenteissa. Sovimme myös samalla, että jos tuntuu siltä, että joku hahmon pelitekninen kommervenkki jää hiertämään, niin sallimme niiden vaihtelun melko vapaalla kädellä. Petri käyttikin tämän oljenkorren ja vaihtoi asetaitonsa raskaanpaan suuntaan (Ranged: Heavy). Hänen rodiaaninsa ei moneen kertaan ollut vielä blastaillut, eikä ryhmästä vielä moisen taidon taitajaa löytynyt, joten vaihto oli ihan perusteltu.
Miks mä (oon mukana)?
Uusien hahmojen peliin tuomisessa tuppaa olemaan omat haasteensa. Aikoinaan olen kohdannut hyvinkin haastavia tilanteita, joissa mm. juuri luotu hahmo haluaa vain päästä pois seurueesta ja toisessa pelissä uuden hahmon polvilumpiot on ammuttu heti, koska tämä ei ollut luotettava.
Muistan vielä myös ensimmäisiä ropekokemuksia 90-luvulta, kun Ahjolan roolipelikerhossa aloittelimme Warhammer Fantasy Roleplayta siten, että vanhemmat pelaajat heti laputtivat GM:ää ja poistuivat pelihuoneesta, palatakseen kun toisen hahmo oli jo välittömästi tapettu. Good times…
Olen aina vain enemmän sitä mieltä, että on pelaajan tehtävä keksiä motivaatio hahmolleen roikkua mukana. Ja jos sitä ei löydy, niin hahmoa pitää vaihtaa. On turhaa käyttää kaikkien aikaa ja energiaa ryhmän sisäisiin konflikteihin – ellei niitä erikseen haeta.
Tällä kertaa tilanne oli helposti käsitelty. Edellisen session jälkeen hahmot olivat oman onnensa nojassa menetettyään aluksensa ja rahansa. Koska sektorissa oli myös metatarinallisia muutoksia, käytimme pelin alkuun aikahyppyä, johon kuvailin hantti hommien tekemisen erilaisten onnenonkijoiden kera, joista Pob tarttui mukaan pysyvästi. Problem solved.
”Haluuks avaruusturpaan?”
Pelikerran aluksi hahmot olivat kokoontuneet yhteen Vastoria Primen palkkasoturien suosimista kanttiineista. Imperiumi oli hiljaittain kiristänyt planeetan (ja koko sektorin) kaivostoimintaa vaatimalla kaikkien kaivostyöläisten kuulumista Mining Guildiin. Koska kaikki (ml. Pob) eivät päässeet liittoon, liiton työväen ja työttömien mainarien välillä oli luonnollista eripuraa.
Tilanne kanttiinissa eskaloitui (pelaajien ansiosta) nopeasti käsirysyksi. Tätä tietenkin hieman haettiinkin, sillä mikäs sen mukavampi tapa opettaa pelisysteemin toimivuutta kuin kevyt kähinä.
Liiton mainarit saivat hyvin nopeasti tukkaansa hahmoilta. Pobin ja Buldukin yhä seistessä maahan hutmittujen työläisten yllä, ovesta astui sisään kahden iskusotilaan partio. Näitä jo selvästi päättynyt tappelu ei haitannut, vaan he lähtivät perimään saataviaan kanttiinia pyörittävältä aqualishilta.
Bulduk yritti epätoivoisesti pitää hermonsa kurissa imperiumin sotilaiden astellessa lattian halki, mutta lopulta Zenthelin jännitys laukesi ensin – blasterin pläjäytykseen. Iskusotilaat ehtivät tuskin päätään kääntää, kun Deke oli jo ampunut toistakin. Tällä kertaa sentään käytettiin armollisesti vain tainnutussäteitä.
Kuppilan asiakaskunta vaikutti yllättäen hyvin kiinnostuneilta tilanteen saamaan kehitykseen. Pobin uhkaillessa paikallisia turpakäräjillä, jos nämä kielisivät tapahtumista, Deke ja Bulduk siirsivät sotilaiden aseet parempaan talteen eli itselleen. Kantiiniin hahmoja tapaamaan tullut Reela Sovv hoputti koko joukon pikaisesti pois tapahtumapaikalta.
Tapahtumien saama väkivaltainen käänne muutti Sovvin suunnitelmia huomattavasti, eikä alkuperäistä työtarjousta enää edes esitetty. Hänet oli nähty hahmojen seurassa, joten nämä oli saatava kiireen vilkkaa muihin maisemiin hetkeksi.
Niinpä tunnin kuluttua seikkailijat saapuivat juna-asemalle viime tipassa. Hermostunut Sovv oli jo antanut lastauttaa laatikon junan tavaratilaan ja hoputti seikkailijat junan kyytiin. Näiden tehtävä oli vain varmistaa laatikon pääsy määränpäähänsä ja oikealle kohteelle. Helppo keikka siis tiedossa.
Jälkipuinnit
Lopettelimme tämän session suhteellisen ajoissa, sillä junamatkan jatkaminen olisi taatusti pidentänyt pelikertaa vähän turhankin kanssa. Lyhyemmästä pelistä huolimatta kaikille jäi positiivinen fiilis pelikerrasta ja tulevasta.
Poistuessamme Petrin luota juttelimme vielä hieman pelikerrasta ja Markon fiiliksistä. Systeemi vaikutti ilmeisen mielenkiintoiselta pitkän linjan Dödö-pelaajan silmissä. Hän kertoi myös pitäneensä rivakasta etenemistahdista. Riston kanssa vähän hymyilimme tälle ääneen, sillä molempien mielestä tällä kertaa olimme edenneet poikkeuksellisen vähän.
Selvästi omat fiilikset ovat kerrankin optimistiset tulevien pelin suhteen. Seuraava sessio on jo sovittu ja ainakin tällä kerralla kaikilla oli kivaa eikä kukaan nukahtanut kesken kaiken.
Diceblastes 