Edellisessä pohdinnassani kerroin kampanjoidemme seuraavan löyhästi tv-sarjojen mallia. Ari Julku esitti Roolipelaajien Suomi -Facebook ryhmässä ihan asiallisen tarkennuspyynnön tästä. Joten mikäs siinä! Selvennän vähän tätä ajatusta ja tapaa, jolla olen pelauttanut kampanjaamme nyt kahdeksan vuotta.
Tv-sarjamalli tarkoittaa roolipelien kohdalla yleensä tuotantokausien tyyppistä määrämittaista kampanjasuunnittelua ja episodityyppistä pelikertojen suunnittelua.
Sami Koponen
Osana sosiaalisen median hienoutta on, että keskustelut on parhaillaan hyvinkin hedelmällisiä. Sami Koponen tiivisti omassa vastauksessaan samaiseen keskusteluun oikeastaan kaiken tarvittavan. Sen sijaan siis, että yrittäisin monisanaisesti jaaritellen selittää omaa näkemystäni asiasta, käytänkin tämän postauksen kertoakseni, miten meidän porukassa tämä on toteutunut.
Meidän peleissä ensimmäiset konkreettiset askeleet ”tv-sarjamaisuuteen” otetiin ihan hilj… näemmä noin seitsemän vuotta sitten. Silloin asiasta keskusteltiin sivulauseissa, mutta ajatus jäi itämään.
Ensimmäinen selkeä yhtymäkohta oli ”previously in” eli edellisen pelikerran (ja paikoitellen myös koko kamppiksen) tapahtumien kertaus, mielellään jonkun sopivan teemabiisin kanssa. Käytäntö osoittautui hyväksi ja se on selvästi tullut jäädäkseen. Vaikkakaan teemabiisejä ei joka kaudelle ole löytynyt.
Kokemuksen myötä mukaan on saatu myös sitä edellisessä tekstissä mainittua draaman kaarta. Se olisi kuitenkin ollut mahdotonta, ellemme olisi jossakin välissä päätyneet siihen, että jokainen kausi kestää kymmenen jaksoa. Lukumäärä itsessään voisi olla mitä tahansa. Alkuun suunnittelin kuutta pelikertaa (länkkäripeliin), mutta kymmenen on osoittautunut sattumalta täsmälleen sopivaksi määräksi meille.
Uudempia kikkoja on ollut henkilöhahmojen esittelyssä käytetty tunnelmafontti. Koska olemme kuvailleet peliämme yleensä nimenomaan yhdeksänkymmentäluvun tv-sarjana, innostui valtavasti ajankuvan mukaisista hahmojen esittelyistä.
Etsin netistä paljon sopivia NPC-kuvia, mutta myös malleja siitä, miten nimet on kuviin liitetty ysärillä. Tästä tavasta en itseasiassa ole saanut palautetta pelaajilta, mutta omaa silmää ne miellyttävät.
Vahvimmin tv-sarjamaisuus ihan pelitilanteissa kuitenkin tulee esille tilanteiden kuvailutavoissa. Arkikieleen on jäänyt käyttöön kuvan liikkumista (zoomaus, panorointi, jne.) ja leikkauksia (eli kuvaillaan, kuinka kuva leikkaantuu mustaan ja kuinka tilanne katkeaa leikkaukseen) edistäviä tapoja kertoa tarinaa. Tämä ei taatusti ole uniikki saati uusi ja mullistava idea, mutta meidän kohdallamme se on toiminut niin hyvin, että asia ansaitsee tulla korostetuksi.
Kaiken kaikkiaan uskoisin kuitenkin, että meidän peleissämme tv-sarjamaisuus on korostunut nimenomaan tunnelmassa. Vaikka se ei olekaan selkeästi tapetilla kaiken aikaa, pidempään pelanneilla se minun silmissäni on värittänyt toimintaa, tapoja ilmaista asioista ja ajatuksia hahmonteosta ja kampanjan rakenteesta. Se on antanut myös oman mahdollisuutensa lisätä hieman sitä kuuluisaa pilketä silmäkulmaan, vaikka pelimme ovatkin genrellisesti kauhua, mm. tunnuskappaleiden ja taustamusiikin kuvailuun mukaan ottamisen avulla.
Jos tv-sarjamaisuus roolipeleissä kiinnostaa enemmän, niin ohjeita ja ideoita asiaan löytyy taatusti netistä enemmänkin. Muistelisin, että joku zombiepeli on jo lähtökohtaisesti kuin tv-sarja. (Ilmeisesti) samantyyppistä tapaa Toni Korlee kuvailee Facebookissa käydyssä keskustelussamme – he ovat ottaneet mukaan tv-tuottajien roolit yms.
Diceblastes 