Pelaajat:
Jonathan Rosewood – Mikko
Dino Batavia – Peetu
Phineas Price – Halski
Joshua Wilson – Henkka

“Ei! Ei ennen kuin olen valmis!”

Herman Schwartzmann

Hämmentyneenä kokemuksistaan Malloryn talossa, tutkijat palaavat tukikohtaansa ja syövät illallista. Rauhassa. Tämän jälkeen mennään nukkumaan ja levätään yö unia näkemättä.

Myöhäisellä aamiaisella nautitaan virvokkeita ja pohditaan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Cooper kertoo lukeneensa Curwen Incidentin, muttei osaa antaa sen pohjalta mitään suosituksia.

Cooperin ja Pricen ajautuessa pohtimaan nefilimejä, Rosewood tutkii Malloryn talolta löydettyä hopearahaa taikuuden varalta. Hänen herkkä mielensä saaki kolikosta välittömiä vaikutelmia sen käyttäjistä, Juudaksen veljeskunnasta. Veljeskuntaan kuuluu rajattu (30) määrä miehiä, jotka uskovat sielun alkemiaan, sekä pyrkivät kehittämään itseään altistamalla itsensä tuonpuoleiselle.

Vakuuttuneena siitä, että kolikko itsessään on paha ja levittää pahuutta, Rosewood päättää viedä sen kellariin turvaan. Hän päättää ottaa mukaansa Batavian, jotta voisi esitellä tälle ilmiön. 

Kellarissa heitä odottaa kuitenkin lukittu ovi, johon on häthätää maalattu hyvin tökeröitä ja “vähän sinnepäin” taikamerkkejä. Miehet koputtavat oveen, jolloin huoneeseen lukittautunut Schwarzmann huutaa: “Ei! Ei ennen kuin olen valmis!”

Ovi on saatava auki ja pian, joten miehet hakevat myös muut tutkijat paikalle. 

Tutkijat ovat epävarmoja siitä, miten pitäisi edetä. Olisiko parempi vain jättää ovi kiinni? Ja kenties sinetöidä se? Price yrittää kuitenkin saada puheyhteyden Schwarzmanniin, toivoen saavansa tämän avaamaan oven vetoamalla tämän kuolemattomaan sieluun.

Kun uskonmiehen puheet eivät näytä tavoittavan Schwarzmannia, yrittää Batavia onneaan isällisellä järkeilyllä. Sen paremmin onnistumatta. Rosewood päättää kerrankin toimia puhumisen sijaan, kumartuu lukon puoleen ja onnistuu, vastoin kaikkia odotuksia, tiirikoimaan sen auki tikarillaan.

Oven avautuessa, ilmiön värikäs loiste tulvii käytävään. Kaikki huomaavat heti ilmiön koon kasvaneen – mikä saattaa johtua siitä, että alaston Schwarzmann seisoo purkin vieressä ja vuodattaa itseään kuiviin ruokkiessaan sitä. 

Salamannopealla liikkeellä Wilson viskaan tikarinsa ja onnistuu tainnuttamaan Schwarzmannin, joka lyhistyy lattialle.

Tutkijat tarkkailevat huonetta huolestuneena. Lopulta Rosewood ottaa esiin Wellsonin huutokaupasta hankitun Djinnin sormuksen. Hän hieroo sormusta toivoen sen herättävän sormuksen taikuuden ja yrittää vangita ilmiön sormukseen. Pudottamalla sen veriseen lasipurkkiin. Sormus katoaa ilmiöön. Hätääntynyt Rosewood tarttuu lasipurkkiin ja kumoaa sen sisällön lattialle.

Litran lasipurkista lainehtii lattialle useampi litra verta, mutta sormusta ei näy. Ilmiö valuu alas veren mukana, mutta jää leijumaan ilmaan. Se on selvästi kasvanut. Ja se näyttää nyt kuin ikkunalta johonkin toiseen aikaan ja paikkaan; helvetillinen maisema loputtomasta linnoituksesta häilyy kaiken takana.

Näkyä eniten kavahtanut Price keskittää kaikki henkiset voimavaransa ja onnistuukin kääntämään ikkunan näkymän toisaalle. Nyt sen takaa avautuu seesteinen preeria, jolla mahtavat biisonit laiduntavat. 

Tutkijat tarkkailevat ilmiötä/porttia/ikkunaa huoneen ulkopuolelta, hyvin epätietoisina. Toisaalta olisi kiinnostavaa yrittää kulkea sen kautta. Mutta jos tältä puolelta pääseen tuolle puolelle, onko sieltä mahdollista päästä takaisin? Tai voiko sieltä tulla joku tai jokin läpi tälle puolelle? Voiko sitä sulkea miltään puolelta. Keneltä voisi pyytää apua?

Price tarttuu varoiksi toimeen ja rajaa ilmiön suolaympyrän sisään. Suurin osa lattialle läikkyneestä verestä on jo imeytynyt lattiaan. Kokeeksi hän vielä pirskottaa elohopeaa ilmiön päälle. Se rätisee ja palaa lukemattomissa väreissä.

Rosewood puolestaan haluaa raottaa todellisuuden huntua ja kurkottaa hengenvoimillaan nähdäkseen portin toiselle puolelle. Stressaantunut tutkija ei kuitenkaan onnistu ja yritys kääntyy häntä itseään vastaan. Ja Wilsonia! Rosewood puree ranteitaan, yrittäen avata vanhat haavansa. Wilson lähtee painiin tämän kanssa, saadakseen moisen pelleilyn loppumaan, mutta Rosewood onnistuukin puremaan Wilsonia pahasti.

Tässä vaiheessa myös muut syöksyvät apuun ja erottavat miehet. Vuotavat haavat sidotaan pikaisesti, mutta myös Abneria lähetetään hakemaan. Päästyään paikalle Abner huolehtii kaikkien loukkaantuneiden haavoista, myös Schwarzmannin, joka on jo kaiken tohinan keskellä vajonnut verenhukasta shokkiin.

Cooper ottaa vetovastuun tilanteesta. Kellarin oven eteen työnnetään kirjahylly ja kaikki seuran tutkijat nukkuvat yhdessä oven edessä. 

Seuraavana päivänä Gainor saapuu vierailulle, tapaa Rosewoodin ja neuvottelee Batavian kanssa tapahtuneista. Hän ei vaikuta kovin vakuuttuneelta miesten kertomuksesta, joten tuskastunut Batavia päästää hänet kellariin katsomaan tapahtumapaikkaa. Enempää vakuutteluja Gainor ei kaipaa, vaan kertoo tiedustelevansa välittömästi Malleukselta lisävoimia tilanteen selvittämiseen.