[Pelikokemus] Star Wars: Outlaws

Pelasin läpi Star Wars: Outlawsin viime viikolla ja pidin siitä. En täysin varauksetta sitä lähtisi suosittelemaan kenelle tahansa, mutta on se paljon parempi (ja vähemmän buginen), mitä internet ehkä antaisi ymmärtää.

Arvosana: vahva 8

Kokemuksena se oli monella tavalla hyvin hämmentävä. Tässä postauksessa käyn läpi omat kokemukseni pelin parista ja spoilereita on luvassa. Huomasin jo viikonloppuna, että puhuttavaa tästä pelistä riittäisi vaikka kuinka paljon, joten pahoittelen näin (teille) ennakkoon; tämä teksti on melkoista tajunnanvirtaa.

Ennakkoasenteet Outlawsiin olivat melkoisen sekavat. Arvasin, ettei peli olisi niin huono kuten on useissa lähteissä annettu ymmärtää, mutta tiesin myös, ettei se varmaankaan vastaisi niin odotuksiin, joita minulla pelille oli.

Olen selkeästi Ubisoftin pelien pelaaja, joten siedän tietynlaista ubisoftmaisuutta hyvin. Silti (tai juuri sen vuoksi?) koko kokemus oli hyvin hämmentävä. Isoin ongelma pelaajana oli, ettei peli oikein osannut päättää, millainen se haluaa olla.

Star Wars-peleillä on varmasti ongelma siinä, että niiltä odotetaan aina paljon ja pelin pitäisi olla oikeastaan kaikille täydellinen. Koska rahaa kehitykseen palaa valtavia määriä, niin peliä on myytävä tuhottomasti. Kokeellisemmat yritelmät jäävät varmasti isommilta studioilta pois juuri tästä syystä. Outlawsissa ei kuitenkaan ole mukana jedivoimia eikä valomiekkaa, joten mikä siitä tekee Star Warsin?

Tarinallisesti Outlawsissa oltiin hyvin tarinan ytimessä. Alkuperäisten leffojen kertomus on taustalla ja pilkahtelee välillä pintaan. Ei häiritsevästi, vaan juuri sen verran, että asiaan pääsee jonkin verran kiinni. Sen päälle Outlawsin oma tarina on, jos ei nyt todella hyvä, niin ainakin tarpeeksi mielenkiintoinen. Isomman rosvouskeikan suunnittelu on juuri sellainen tarina, jota itse haluaisin enemmän nähdä StaWan puolelta muutenkin.

Koska Outlawsista on haluttu tehdä open world, kohdataan samat ongelmat kuin muissakin saman lajityypin peleistä. Siellä se Bib Fortuna hengaili torilla, kun itse huitelin planeetalta toiselle suorittamassa kuriiriduuneja – noin niin kuin esimerkin omaisesti.

Open world tämä peli yrityksistään huolimatta kyllä ole. Grindasin läpi melkein kaikki lisätehtävät ja kellossa oli hiukan rapia 39h lopputekstien käynnistyessä. Kaltaiselleni likaiselle kasuaalille tämä oli tietenkin hyvä, mutta voin kuvitella, miltä 100h+ peliä odottaneelta pelaajalta tuntuu.

Peli myös yrittää naamioida itseään isommiksi. Pääasiassa tämä onnistuu joten kuten, mutta hieman liian isoilta vaatteilta monet lisäyksistä näyttävät. Rikollissyndikaattien kanssa ei pääse juurikaan roolipelaamaan, koska avaintehtävät etenevät niiden kautta ja omia fiiliksiä saa lopulta tuettua vain kahdesta vaihtoehdosta valitsemalla. Pelasin pitkään pyrkien pitämään Pyken fiilikset täysillä, mutta lopulta paloi käämit Crimson Sunin palkkamurhaajien kanssa, joita tuli vastaan ovista ja ikkunoista.

Pelissä on myös lukematon määrä vaatteita, koruja, aluksen ja aseiden päivityksiä. Niillä on jotakin pelillistä arvoa, mutta lopulta ero on täysin merkityksetön. Tämä tietenkin auttaa tuunaamaan hahmoaan ja kulkuvälineitään sen näköiseksi kun haluaa, mutta lopulta tämäkin on melko merkityksetöntä. Speeder-prätkästä ei juuri yksityskohtia kaahatessa erota, joten on aivan sama, mikä killutin siinä roikkuu.

Kokonaisuutena Outlaws muistuttaa mielestäni hyvällä tavalla uusia Tomb Raidereita sekä vanhaa Jak 3 peliä. Se antaa kaiken aikaa fiiliksen siitä, että Outlaws 2 on varmasti jo todella kova, jos sellaista koskaan tehdään. Nyt pelataan ihan liian varman päälle ihan kaikessa, eikä mitään oikeasti yllättävää tai varsinaisesti kiinnostavaa pääse tapahtumaan.

Pelin isoin twist oli, kun Imperiumin hallusta vapautettu hahmo ei päätynytkään sidekickiksi, vaan katosi lukittujen ovien taa odottamaan sitä, että jaksaa pelata tarpeeksi sabaccia. Olin ihan viimeiseen asti vakuuttunut siitä, että ko. olento olisi ollut ND droidin ohjaksissa mutta ei.

Ensemblekokoaminen tuntui muutenkin melko naurattavalta, sillä alukselle otetusta miehistöstä ei kuulunut millään tehtävällä yhtään mitään. Siellä ne venaili aluksessa, kun painelin prätkällä päin kiviä ja puita. Täysin hukattuina mahdollisuuksina.

Vaikutelma siitä, että pelin tekijöillä oli aiemmin laajempia suunnitelmia, on vahva. Pelissä on monia ominaisuuksia, jotka tukisivat ihan oikeasti avointa maailmaa ja helposti kaksi kertaa pidempää peliaikaa. Olisi ollut hienoa nähdä kokonainen hiiviskelyyn yms. rosvoiluun perustuva laaja Star Wars-peli, mutta tämä ei sitä tarkoituksta ihan tavoita.

Imperiumin linnoituksiin soluttautuminen on toki yllättävän hauskaa jokaisella kerralla, mutta jos näitä keikkoja olisi voinut suunnitella etukäteen oman tiimin kanssa, tai edes katselemalla holokarttaa omalla aluksella, Outlawsista olisi saanut kertaheitolla huomattavasti kiinnostavamman. Nyt murtokeikat ja hiippailut hoidetaan yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä toisinaan on ihan äärettömän rasittavaa.

Kaikesta tästä sekavasti aaltoilevasta länkytyksestä voisi helposti saada kuvan huonosta pelistä. Mutta kuten jo alussa totesin, Outlaws on loppuviimein onnistunut Star Wars-peli. Kunhan peli joskus tulee aleihin lisäosineen ja luvatut quality of life parannukset ovat mukana, se tarjoaa taatusti vastinetta rahalle.

Pelin kehitystiimi lupailee muutenkin laajoja päivityksiä tai ainakin päivityksiä hamaan tulevaisuuteen saakka. Jään ainakin itse niitä innolla odottamaan. Aika ja arvioit kuitenkin näyttävät, miten tämän homman kanssa käy.

Postauksen kuvat ovat Ubisoftin fan kitistä.