Figupelaamisen suhteen on ollut viime aikoina niin hiljaista, että tarvikkeet olen pakannut autotalliin ja figutkin melkein kaikki myynyt. Silti välillä tulee vastaan juttuja, joita pitää vaan testata. Tällä kertaa se oli simppeli Mountsandel, joka tekijän mukaan sopii erityisesti nuoremmille.
Päivätöissäni (Vatialan koulu, Kangasala) kerran juuri vitoset ja kutoset käsittelevät historiassa kivikautta. Saa nähdä, muistanko ottaa tätä mukaan sinne esittelytarkoituksessa. Sitä paitsi tarvitsen lisää syitä ulkoiluttaa figujani.
Peli tuli vastaani Facebookin Prehistoric Wargaming-ryhmässä. Säännöt mahtuvat yhdelle A4:selle (molemmin puolin) ja tarjolla on myös printattavat pelimerkit. Niiden tyylin on hieman liian sarjakuvamainen omaan makuuni, mutta eihän niitä pakko ole käyttää.
Mountsandelissa pelaajat metsästävät villisikoja. Moinen on tietenkin vaarallista ja voi käydä niinkin, että ruoka jää saamatta, jos metsästäjät kolhiintuvat liikaa.
Omat miniatyyrivillisikani ovat kadonneet jonnekin, joten käytin testauksessa peuroja. Sääntöteknisesti en tehnyt muutoksia niiden toimintaan-tällä kertaa. Mieleen tuli kyllä heti parikin muutosta, joilla peuranmetsästys toimisi tarinallisesti paremmin eli peurat eivät hyökkäilisi metsästäjien kimppuun.
Kun mainitsin näistä asioista ryhmässä, niin tekijä muistutti tehneensä laajemmankin Palaeo Diet. Olen näemmä jopa ostanut sen joskus, mutta testaamatta se on peliseuran puutteessa jäänyt. Asia täytynee korjata.
Yksi metsästysretki Mountsandelissa vei noin viisitoista minuuttia. Apuna minulla oli 6v muksuni, joka päätti metsästäjien toimet. Hän ei halunnut metsästäjiensä haavoittuvan, joten saalista heiteltiin kauempaa. Miniatyyreillä peli oli selvästi sen verran kutsuva, että potkulautailukin unohtui. Ainakin hetkeksi.
Mountsandel ei ole missään tapauksessa kovin syvä peli ja se on sen etu. Säännöt oppii lyhyellä selityksellä ja pelaamaan pääsee heti. Toimintojen arpominen nopan pussista nostamalla varmasti isommalla porukalla auttaa myös jännittämään enemmän omaa vuoroa (ja siten pitämään kiinnostuksen pelissä).
Ainoa vähän löyhempi asia pelissä oli mahdollisuus kerätä pähkinöitä. Jos onnistumismahdollisuus moiseen on kutosen heittäminen, niin eihän siihen puuhaan kannata lähteä. Tämän osuuden voisi oikeastaan jättää pelistä pois ilman, että se kärsisi millään tavalla. Tai kai se useamman pelaajan pelissä mahdollistaa kämppäämisen pensaalle, mutta melko tylsä vaihtoehto se olisi.
Kaiken kaikkiaan kiva pikkupeli, jossa yhteistyön merkitystä on helppo korostaa nuoremmille pelaajille.
Diceblastes 