Rakkauslaulu Bretonnialle

Vuonna 2006 aloitin opiskelut Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Takana oli parin vuoden tauko roolipelaamisesta ja edessä huhut “hyvästä pelaajaäijästä”, jonka Rovaniemellä jo asuva kaverini tunsi entuudestaan.

Tapasimme uudet pelaajakokelaat Paha Kurki-baarissa ja bissejen lomassa suunnittelimme roolipelikampanjaa. Emmepä vielä silloin arvanneet, kuinka tuo yksittäinen kampanja tulisi muuttamaan pelaajiensa elämää kaikilta osin.

Peli itsessään sijoittui Warhammerin Vanhaan maailmaan (Old World). Siis siihen samaan, johon vielä silloin elävä Warhammer Fantasy Battle myös sijoittui. Muutama meistä oli jo pelannut roolipelejä tuossa maailmassa ja itse kaipasin jotakin muuta kuin Keisarikunnan perinteistä fantasiaa. 

Noihin aikoihin oli juuri julkaistu Knight of the Grail-lisäosa Warhammer Fantasy Roleplayn (WFRP) toiseen laitokseen ja Arthuriaaneja rakastavana päätin ohjata kampanjamme Bretonniaan. Hahmot luotiin (varmaan taas Kurjessa) ja samaa kampanjaa pelattiin koko sen ajan, kuin asuin Rovaniemellä.

Uudessa ympäristössä uudet kaverit olivat luonnollisesti merkityksellisiä. Peliporukkamme hitsaantui tiiviiksi.  

Hieman muita myöhemmin peliin tuli mukaan vielä yksi pelaaja, jonka hahmo sai nimekseen Redemund. Kyseinen pelaaja suunnitteli kauppiashahmonsa perustamaan Redemundin killan pelimaailmassa toimivaksi järjestöksi. Siihen maailman aikaan foorumit olivat vielä kova juttu ja mekin perustimme moisen. Se sai täysin luonnollisesti nimekseen myös Redemundin kilta.

Four characters of the Bretonnian campaign created as player characters dressed in medieval clothing in Sims 2 (and their dog).
Bretonnian seikkailijat (ja koira), 2007

Muutama vuosi myöhemmin muutin Helsinkiin tulevan vaimoni töiden perässä. Se olisi voinut helpostikin olla loppu peliporukkamme toiminnalle. Kotiseutujen vaihtuessa peliporukat auttamatta tyypillisesti hajoavat. Kävin kuitenkin vielä kuukausittain Rovaniemellä suorittamassa opintoja ja foorumimme eli omaa elämäänsä. Luultavimmin molemmat seikat vaikuttivat siihen, että tiivis yhteisömme ei hajonnutkaan.

Itseasiassa vain hieman minun jälkeeni peliporukkamme kaikki muutkin jäsenet muutivat “etelään”. Tarkemmin sanottuna (pääasiassa) Tampereelle. Aloitimme muutamia uusia kampanjoita, joita kyllä pelattiin tarmolla, mutta mikään niistä ei vetänyt vertoja alkuperäisen Bretonnia-kampanjan muistolle.

Olen monesti koettanut pohtia, mikä teki tuosta kampanjasta ikimuistoisen, jotta voisin käyttää samoja koukkuja myöhemmissä peleissä. Mutta joka kerta päädyn samaan tulokseen; pelin tekivät ennestään toisilleen suhteellisen tuntemattomat pelaajat, jotka löysivät toisensa opiskeluvuosien melskeessä.

Pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä ja pelailemme aina tilaisuuden salliessa. Redemundin kilta kasvoi pienen porukan sisäpiiristä kohtalaisen laajaksi (Suomen mittakaavassa) kollektiiviksi ja koki kukoistuskautensa joitakin vuosia sitten. Parhaimmillaan foorumimme jäsenmäärä lähenteli kahdeksaakymmentä, vaikka aktiivisia olikin aina n. 20-30. 

Nyt keski-ikä on saavuttanut jo kaikki tuon Rovaniemen porukan jäsenet. Ja kuten (käsittääkseni) keski-iässä yleensä, nostalgia ja nuoruuden kaipuu hiipivät arkiajatteluunkin. Tämän vuoden koronaepidemia ja sen aiheuttamat hankaluudet ovat pistäneet ajattelemaan moniakin asioita, mutta yksi niistä on ehdottomasti ollut Bretonnia.

Olen monesti pyöritellut ajatusta Bretonniaan palaamisesta nimenomaan roolipelien muodossa. Joitakin yrityksiä on toki ollut, mutta pelaajina olemme muuttuneet nähdäkseni niin paljon, että WFRP:n pelisysteemit eivät enää inspiroi tarinoimaan.

Keväällä kaverinin lahjoitti minulle Rangers of the Shadow Deep peliä varten vanhoja miniatyyrejään. Näiden joukossa oli vanhoja metallisia bretonneja. Olen pyöritellyt niitä käsissäni lukuisia kertoja, keksimättä mitä niille tekisin.

Nostalgiapärinät osoittautuivat kuitenkin liian koviksi vastustaa. Maalasin muutaman sotilaan ja hetkessä olikin jälleen Bretonniassa. Oli mahtava huomata, kuinka nopeasti tuo maailma täytti ajatukset ja sai jälleen innostumaan jostakin. Kaivoin esille myös vanhat, juuri sitä Rovaniemen kampanjaa varten maalatut figut ja ryhdyin entisöimään niitä. 

Jacén de Caradué

Samalla kehkeytyi ajatus – uusi roolipelikampanja ei ehkä samalla porukalla enää onnistuisi. Mutta entä jos pelaisimmekin juuri Rangers of the Shadow Deepiä, mutta Bretonniassa? Voisi kutsua vanhan porukan kasaan, lämmittää saunan, pelailla vähän roolipelimäistä peliä ja muistella menneitä.

Ei varsinaisesti mikään huono suunnitelma!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s