Fantasy Flight Games julkaisi Elder Sign-lautapelin 2011 ja myöhemmin samana vuonna myös Elder Sign: Omens pelin ipadille. Pelillisesti kyseessä on ns. ”fancy yatzy” eli peli, jossa pyritään vain heittämään oikeita lukuja. Arkham Horror Files maailma on mukana tuomassa fiilistä, mutta ei sido varsinaisesti peliä mihinkään.

Ensimmäinen kierros

Hommasin molemmat pelin versiot tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten. Kyseessä oli ensimmäinen peli, jota (suhteellisen tuoreena isänä) pelailin itseksenikin. Peli oli kuitenkin enimmäkseen vain puzzle, jossa onnella oli iso merkitys.

Hommasin peliin useampia lisäosia, mutta lopulta se jäi aina vain hyllyyn. Peli ei ollut tarpeeksi monipuolinen tyydyttääkseen pelaamisen nälkää. Pidin teemasta ja tyylistä, mutta aina oli jotakin parempaakin pelattavaksi.

Niinpä lopulta myin Elder Signin muutama vuosi sitten siivotessani pelihyllyjä. Ja kuten tämän postauksen olemassa olostakin voi jo päätellä, kaduin päätöstäni myöhemmin.

Toinen kierros

On taatusti liian aikaista puhua tämän pelin uudesta renessanssista omassa porukassa. Pelasimme yhden pelin mökkireissulla. En oikeastaan edes odottanut, että pääsisimme pelin pariin, mutta kun se nyt oli tullut ostettua soolopelejä varten, niin tarttui pelilaatikko mukaan puolivahingossa.

Olin oikeastaan hyvinkin yllättynyt siitä, miten hyvin viihdyimme pelin parissa. Tällä kertaa pelaajia oli täysi neljä, mikä selkeästi paransi pelikokemusta aiempiin nähden. Pelissä kun kannattaa kaikesta huolimatta olla aina neljä tutkijaa.

Pelaajamäärästä huolimatta peli oli ohi noin tunnissa. Voitimme, juuri ja juuri. Hieman olivat ilmeisesti taidot ruostuneet, sillä peruspeli, varsinkin fyysisenä, on äärimmäisen helppo.

Kotona sitten aivan muissa ajatuksissa latailin vaille käyttöä jääneen iPadin nuorimmaselle pelaamisen harjoitteluun. Ja kun akku kerran oli täysi, tulin testanneeksi Elder Signs: Omeniakin. Eikä jäänyt nimittäin yhteen pelikertaan.

Testailin huvikseni peliin tulleita lisäosia (lähinnä seikkailuja) ja huomasin, että niiden vaikeustaso oli jo jotain aivan muuta kuin mökkipelin. Ithaquaa vastaan pelatessani hävisin käytännössä ensimmäisellä kierroksella.

Cthulhu-pelien vaikeusaste oli todellakin saavutettu tässäkin pelissä; vaikkakin olen melko varman siitä, että peli huijasi.

Onko moiselle vaikeustasolle sitten tarvetta, onkin täysin eri juttu. Olen selvästi liukunut takaisin kasuaalipelaajan mukaviin verkkareihin. Pelaaminen on yhdessäolo ja leppostelua. Perhepelit maistuvat ja ajatuskin 12h maratoonista Twilight Imperiumia saa voimaan pahoin.

Arvio?

Haluanko siis oikeasti Elder Signelta moista vaikeutta? No mikä ettei! Peli on tarpeeksi modulaarinen lisäosiensa kanssa (fyysisenä), jotta sitä voi helposti räätälöidä itse haluamaansa suuntaan. Puhelimme jo uudesta pelisessiosta, jossa kokeiltaisiin vaikeampaa haastetta. Toisella kertaa voi sitten rauhassa vain nakella noppia ja katsoa, miten peli etenee.

Arkham Horror-pelisarjan peleissä on mielestäni helmasyntinä (töksähtävien loppujen lisäksi) kohdennuksen epämääräisyys. Tällä tarkoitan sitä, etteivät tuoteperheen pelit osaa oikein päättää, onko siistimpää pelata hahmoa vai porukalla yrittää ratkaista pelin esittämä ongelma. Pelaajahahmot voivat kerätä omat hommansa kaikissa sarjan peleissä, mutta ilman yhteistä suunnittelua, peli menee taatusti reisille.

Elder Signen yksinkertaisuus kuitenkin riisuu tätä ongelmaa pelistä. Hahmot saavat toki varusteita ja tovereita, mutta niiden merkitys on lähinnä siinä, millaisen ekstranopan saa seuraavaan heittoon. Kun peli etenee tämän lisäksi rivakkaa tahtia, ei omaan hahmoon tule samanlaista sitoutumista kuin vaikkapa Mansions of Madnessissa. Tämä helpottaa yhdessä suunnittelua ja pelaamista.

Ei Elder Sign niin hyvä peli edelleenkään ole, että se lähtisi joka reissulla automaattisesti mukaan. Se on kuitenkin tarpeeksi hyvä peli, jotta varmasti sen pariin tulee palattua useamminkin. Siis ainakin nyt, kun ollaan saatu hyvä kokemus pelin pelaamisesta porukalla.

Suosittelen ehdottomasti pelin testaamista vaikkapa sellaisessa lautapelikahvilassa, jonka valikoimiin peli kuuluu. Siihenkin ympäristöön se sopii kuin dynamiitti roolipeleihin.