Pelaajat:
Jonathan Rosewood – Mikko
Bradley Williams – Peetu
Phineas Price – Halski
Joshua Wilson – Henkka

“Potkitaan ovi sisään ja kysytään mitä kuuluu?”

Tri. Jonathan Rosewood

Yön syvetessä tutkijat tarkkailevat Winthropien taloa. Price on kiinnostunut erityisesti talon hehkuvasta “aurasta”. Hän suorittaa kokeita kaukoputken ja paperin avulla, huomaten auran kyllä olevan todellista valoa. Se ei kuitenkaan näytä saavan aikaan mitään erikoisempaa reaktiota, joten on todettavissa, ettei siitä ole ainakaan välitöntä vaaraa.

Williams päättää lähteä tiedusteluretkelle. Hän kiipeää tallin katolle ja sitä kautta vikkelästi lähimmän ikkunan kautta sisälle. Huoneessa on melko pimeää, mutta tarkkasilmäinen mies käy silti järjestelmällisesti huoneen läpi.

Huone näyttäisi kuuluvan perheen vanhemmalle tyttärelle, Jane Winthropille. Tai ainakin kuuluneen. Pölystä on pääteltävissä, ettei huonetta ole käytetty kenties useampaan vuoteen. Tarkempi tutkimus ei paljasta juuri mitään merkittävää – ellei huomioida vaatekaapissa roikkuvaa kaapua. Sarhaminkeltainen kaapu muistuttaa intilaisille naisille tyypillistä saree-vaatetta, mutta siihen kuuluu myös huppu ja pitkä viitta.

Käytyään nopeasti myös muut yläkerran huoneet läpi, Williams palaa kadulle ja kertoo näkemästään. Muut yläkerran huoneet olivat olleet hiljattain käytössä, mutta talossa on pahaenteisen hiljaista. Williams huomaa myös tuntevansa itsensä oudolla tapaa äärimmäisen uupuneeksi.

Tutkijat keskustelevat pitkään siitä, miten nyt pitäisi toimia. Näyttäisi siltä, että Winthropien talo täytyy tutkia kunnolla, mutta toimintatavoista a on vaikea päästä sopuun.

Toisaalta voisi olla kannattavaa hakea paikallisia mukaan, jottei mahdollista yhteenottoa asukkaiden kanssa tarvitsisi perustella. Toisaalta, jos tutkimukset ja oletukset pitävät paikkansa, Ridgewoodin asukkaat saattavat olla jo niin vaikuttuneita talon “säteilylle”, että sinne meneminen olisi heille kohtalokasta.

Lopulta päädytään siihen, ettei paikallisia haeta apuun. 

Wilson johdossa miehet hiipivät sisään lukitsemattomasta palvelijoiden ovesta. Palvelijoiden talossa on pimeää ja hiljaista, mutta keittiövarustusta on selvästi käytetty hiljattain. Huoneessa leijuu rasvainen tuoksu, kenties possua.

Varoen pitämästä ääntä nelikko hiipii pihamaan poikki kohti taloa. Price kiinnittää huomiota sisäpihan erikoiseen kasvillisuuteen. Emännän istutuksien seassa on on koiruohoa ja muita erikoisempia yrttejä. Näyttäisi myös siltä, että Ridgewoodin kirous on vaikuttanut myös kasvustoon, joka hohtaa omituista, kelmeää loistetta.

Ruokasalin palvelijoiden ovi on myös lukitsematon, joten tutkijat käyttävät sitä taloon päästäkseen. Sisälle tullessaan he huomaavat heti, kuinka raollaan olevan kellarin oven takaa kajastaa valoa. Valo ei kuitenkaan ole mitään tavallista, luonnollista kajastusta, vaan kummallista värien leikkiä, joka näyttäisi kuultavan kuin veden alta.

Haluten varmistua ensin, ettei tässä kerroksessa ole ikäviä yllätyksiä, Wilson ja Williams kiertävät nopeasti muut huoneet. Koska mitään hälyttävää ei näy, lähdetään varovasti laskeutumaan alas portaita kellariin, josta kantautuu rauhallista puheensorinaa.

Portaikossa tutkijat huomaavat osuneensa oikeaan päätelmissään. Jotakin on pahasti vialla Winthropien kellarissa. Ensimmäisenä hiipivä Wilson kavahtaa taaksepäin astuttuaan melkein kalan päälle. Kalan, joka ui ilmassa kuin se olisi vettä ja katoaa Wilsonia säikähdettyään seinän läpi.

Kellarissa omituinen valo voimistuu. Se maalaa koko huoneen väreillään, joista osaa ei ihmismieli edes kykene käsittämään. Kellari on muutenkin täysin toismaailmallinen. Tynnyreitä ja hyllyjä peittävät korallit ja levät, jotka vaikuttavat olevan elävästä liikehdinnästään huolimatta metallisia. Keskellä huonetta, ruokapöydän ääressä, istuvat Winthropit nauttien myöhäistä päivällistä.

Rosewood päättää ottaa tapahtumat omiin käsiinsä ja astuu rohkeasti huoneeseen. Hän tervehtii asukkaita luonnollisesti, päättäen mukautu näiden mielenliikkeisiin ja oletuksiin saadakseen selville, mitä talossa oikein tapahtuu.

Ensihämmästyksestä toivuttuaan isä Edgar Winthrop pyytää tulijaa liittymään illalliselle. Rosewood ei ehdi ottaa askeltakaan, kun oven vierellä seinää vasten painautunut orjatar tarttuu häntä ranteesta ja yrittää ilmeellään saada tohtorin luopumaan aikeistaan. Rosewood kuitenkin pudistaa tumman käden irti ja ottaa paikkansa ruokapöydästä.

Edgar vaikuttaa olevan ainakin osittain tietoinen kaikesta ympärillään tapahtuvasti. Aivan täysin mielenvikaiselta hän kuitenkin vaikuttaa myös, eikä Rosewoodin tarvitse esillä olevaa ruokaa katsellessaan juuri arvailla, mitä kadonneille palvelijoille ja orjille on tapahtunut.

Keskustelu on hyvin sivistynyttä, mutta melko merkityksetöntäkin. Äiti Margaret pysyttelee siitä erossa ja vaiti aina siihen saakka, kun Price yrittää ase kädessä kiertää pöydän nähdäkseen, mistä omituinen valo oikein kajastaa. Tämän Margaret estää pelkällä sanallaan. Price jähmettyy paikoilleen. Margaret ehdottaa, että Price voisi vaikka pistää aseensa piipun suuhunsa ja vetää liipaisimesta. Price ei voi muuta kuin taistella tätä käskyä vastaan, huomatessaan, kuinka hänen omat kätensä pettävät hänet ja kääntävät asetta vääjäämättä kohti kantajaansa.

Tilanteeseen nopeasti reagoiva Rosewood onnistuu kuitenkin asiallisella käytöksellään purkamaan tilanteen. Hän huomauttaa rouvalle, ettei moinen käytös ole soveliasta eikä sivistynyttä. Rouva Winthrop myöntää Rosewoodin olevan oikeassa ja Price huomaa kirouksensa hälvenevän.

Pohtimatta sen enempää vaihtoehtoja Price tempaa aseensa takaisin sen hänen käsistään vetäneeltä Williamsilta ja avaa tulen. Aseen haulit repivät Margaretia ja tämän vieressä istunutta Beatricea, kaataen nämä maahan. Edgar ponnahtaa pystyyn tuohtuneena, muttei ehdi tehdä muuta kun Wilsonin luoti jo kaataa hänetkin maahan. Williams kääntyy lyyhistyneen isännän puoleen ja lopettaa tämän elämän terävällä tikarin iskulla.

“Isä? Äiti? Joko saan tulla syömään? Minulla on kauhea nälkä?” kuuluu hyllyjen takaa.

Kaikki jähmettyvät paikoilleen. Valo voimistuu, kun Jane Winthrop astuu esiin hyllyjen takaa. Hänen ihollaan näyttävät tanssivan revontulet, joiden kirkkaus voisi polttaa sitä liian pitkään tuijottavat. Epäröimättä hetkeäkään Wilson nostaa aseensa ja ampuu naista päähän.

Koko Winthropien perhe makaa kuolleena toismaailmallisen kellarinsa lattialla. Price käy vielä varmistamassa, että Margaret ja Beatrice ovat kuolleet, viiltämällä näiden kurkut auki. (Bad Legacy: Vain Winthropien perhe piti Janen korruptiota aloillaan.)

Kuin tuntien jonkun oudon entiteetin läsnäolon, Price kiirehtii ystäviään noutamaan tiettyjä yrttejä puutarhasta. Hän itse kaivaa esille Catlaqui Esoterican ja aloittaa siitä löytämänsä rituaalin Jane Winthropin puhdistamiseksi. 

Rituaali näyttää onnistuvan ja Janen vartalolla tanssivat lieskat hiipuvat vähitellen. Kiertäessään vielä varmuuden vuoksi kellarin, Price löytää tuolin, johon Jane oli kahlehdittuna, sekä kirjoituspöydän, jonka ääressä Edgar oli kirjannut muistiin Janen näkyjä Todellisuuden Tuolla Puolen.

Huojentuneina miehet palaavat kellarista maan pinnalle ja kokevat voivansa jo hengittääkin helpommin. 

Huomattuaan ruokasalin nurkassa kauhusta vapisevan orjattaren, Wilson lähestyy tätä ja kovaotteisesti vaatii häntä kertomaan tietonsa tapahtuneesta. Nainen kuitenkin repeää lähes kahtia, mutatoituen kammottavasti aivan tutkijoiden silmäin edessä. Hirviö repäisee Wilsonin rinnan auki ja tämä romahtaa verta vuotaen lattialle.

Price syöksyy ystävänsä avuksi. Hän ampuu hirviötä, mutta ottaa askeleen liian lähelle. Ammottavasta kidasta syöksähtävä kieli pureutuu Pricea kasvoihin ja viskaa tämän huoneen poikki. Rosewood on jo epätoivoissaan sytyttämässä talon tuleen, kun Williams onnistuu pudottamaan kattokruunun luonnottoman hirviön päälle. Otus sätkii maassa, aivan valmiina hyökkäämään, kun Wilson lattialla maaten kääntää molemmat pistoolinsa kammotusta kohti ja ampuu.

Pahoin haavoittuneet, mutta vastoin odotuksia talon kauhuista hengissä selvinneet tutkijat raahautuvat pihalle. Siellä heitä on vastassa joukko kyläläisiä, jotka olivat saapuneet paikalle selvittämään metelin syytä.

Tilanne vaikuttaa uhkaavalta, kunnes yksi kylän väestä kurkistaa sisälle ja huomaa kuolleen mutantin. Kun selviää, että tutkijat ovatkin pelastaneet Ridgewoodin pahemmalta tuholta, miehiä kohdellaan sankareina. 

Levättyään hetken, tutkijat lähtevät Brian McCarthyn kuunarilla paluumatkalle Bostoniin. 

Vasta myöhemmin heille selviää, että heidän tekonsa Ridgewoodissa ovat antaneet heille sankarin maineen, josta varmasti on hyötyä tulevaisuudessa.