Sessioraportti: Season of the Witch 2, s2e01

Pelaajat:
Jonathan Rosewood – Mikko
Bradley Williams – Peetu
Phineas Price – Halski
Joshua Wilson – Henkka

Saatuaan kirjeen tohtori Sarah Matthewsilta, Society of Antediluvian Studiesin Bostonin loosista lähtee joukko tutkijoita Ridgewoodiin auttamaan tätä tutkimusten loppuunsaattamisessa.

Seurue saapuu huhtikuisena aamuna, hieman pääsiäisen jälkeen, oudon tyhjältä vaikuttavaan Ridgewoodin satamaan Brian McCarthyn kuunarilla. McCarthy jää valvomaan laivansa lastin purkamista, mutta neuvoo matkaajia majoittumaan pikkuserkkunsa, George O’Maloren, majataloon.

Majatalolla kukaan ei kuitenkaan avaa ovea, ennen vaativaa koputusta ja kovaäänistä huutelua. Kun kauhusta kalpea isäntä raottaa viimein ovea, hän pitelee pitkää veistä – valmiina iskemään. Rosewood saa miehen kuitenkin rauhoittumaan ja päästämään koko seurueen sisälle.

Rosewood onnistuu rauhoittelemaan isännän, joka kertoo viime yön tapahtumista. Hänen mukaansa jossakin sataman eteläpäässä on auennut ovi helvettiin, josta joukko siivekkäitä piruja nousi kirkuen taivaalle aamun sarastuksen myötä.

Isännän kuulustelujen aikana Williams ja Wilson lähtevät tarkastamaan kaupunkia. He huomaavat joutuneensa jonkun paikallisen silmätikuiksi, mutta tämä tyytyy (ainakaan vielä) vain seuraamaan heidän toimiaan. Kaksikko löytää satamasta epäonnisen professori Watkinsin jäänteet ja palaavat majatalolle kertoakseen näkemästään.

Lyhyen neuvonpidon jälkeen huolestuneet tutkijat päättävät suorata välittömästi tohtori Matthewsin talolle. Wilson yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja napata heitä vakoilleen miehen, mutta ei kuitenkaan onnistu aikeissaan.

Matthewsin talolla näyttäisi alkuun kaikki olevan kunnossa, kunnes tutkijat päätyvät talon kellariin, jossa Matthews suoritti tutkimuksiaan. Huone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä; tavaroita on lennellyt ympäriinsä ja valtavat määrät arvokasta tutkimuskalustoa on rikkoutunut. Järjestelmällisen tutkimuksen kautta Rosewood kumppaneineen onnistuu kuitenkin löytämään paitsi Matthewsin hyönteistutkimuksen, myös tämän kirjeenvaihtoa ja päiväkirjan.

Ennen kuin miehet ehtivät tutustua löytöihinsä tarkemmin, varoittaa ulkona vahtia pitänyt Wilson paikallisten saapuvan joukolla paikalle.

Huomattuaan, etteivät lentävät pirut olekaan repineet tulijoita kappaleiksi, kyläläiset ovat rohkaistuneet ja saapuvat paikalle kuvernööri Watermanin vastentahtoisella johdolla. Lyhyen esittelyn jälkeen kuvernööri pyytää tutkijoita seuraamaan itseään lounaalle kotiinsa, jossa hän voi kertoa oman näkemyksensä viime yön tapahtumista.

Watermanin näkemys tapahtumista vastaa jokseenkin isäntä O’Maloren kertomusta, mutta hän osaa liittää tapahtuneeseen myös Isaac Grahamin mutatoituneet eläimet sekä näitä tutkimaan saapuneet tutkijat (prelude). Waterman on myös huojentunut voidessaan antaa professori Watkinsilta jäämistön eteenpäin. Näiden joukossa on mm. Cathaqui Esoterica-grimoiri (josta myöhemmin näyttäisi löytyvän jonkinlainen rituaali epäpuhtauksien torjumiseen).

Kuvernöörin kertomuksen perusteella tutkijoiden mielenkiinto kohdistuu harjulla poltettuihin noitatuliin ja niiden mahdolliseen yhteyteen edellisen tutkijaryhmän kurjan kohtalon kanssa. Uskoen olevansa varmastikin taitavampia taistelijoita kuin aiemmat yrittäjät, seurue päättää lähteä tutkimaan harjua mahdollisten vihjeiden toivossa. Majatalosta he palkkaavat oppaakseen paikallisen turkismetsästäjän, Gareth Murdochin, ja sopivat lähtevänsä matkaan aamutuimaan.

Illan seurue käyttää majatalossa pohtien näkemäänsä ja kokemaansa. Rosewood ja Price uppoutuvat pitkälliseen filosofiseen keskusteluun tieteistä, jumalista ja yliluonnollisesta. Yhtenä argumenteista mainitaan mm. Rosewoodin kirjeenvaihto (välikäden kautta) arabimystikon kanssa ja tämän näkemykset tietoisuuden laajentamisesta erilaisten yrttien avulla.

Aamulla tutkijat varustautuvat viettämään päivän reippaasti ulkoillen harjulla. Järkytyksestään toipunut O’Malore laittaa matkalaisille puuroaamiaisen, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle Murdochin johdolla.

Seurue onnistuu löytämään rituaalipaikan. Valkoihoisten ja intiaanien ruumiit ovat joutuneet raadonsyöjien herkkupöydäksi. Näkymä hirvittää Pricea, mutta muut onnistuvat olemaan näyttämättä kuvotustaan.

Williamsin huomio kiinnittyy megaliittiin ja muiden tutkiessa ympäristöä, hän päättää tutkia massiivista kivipilaria tarkemmin. Oudolla tavalla kivi tuntuu houkuttelevan Williamsia. Hän yllättää itsensä ajattelemasta, että kiven nuolaiseminen saattaisi olla hyvä idea. Taistellen tuota omituista mielihalua vastaan, Price onnistuu ottamaan muutaman askeleen pois kiven luota, vain havahtuakseen Murdochin huutoon.

Seurueen huomaamatta Murdoch oli kadonnut aukiolta, mutta palaa nyt juosten etsimään apua. Hänen perässä surisee ja kirkuu parvi koiran kokoisia, sudenkorentoja muistuttavia olentoja – nämä ovat varmastikin niitä piruja, joista kyläläiset pelkäsivät. Kuin yhdestä tuumasta tutkijat säntäävät pakoon. 

Oudot olennot sieppaavat Murdochin mukaansa. Ne nostavat turkismetsästäjän taivaalla ja repivät hänet kappaleiksi veren langetessa maahan sateen tavoin.

Hengästyneet miehet juoksevat koko matkan takaisin kylään ja rauhoittuvat vasta päästessään majatalon seinien sisäpuolelle turvaan. On selvää, että kylää riivaa jokin omituinen kohtalo, joka varmastikin liittyy jotenkin Matthewsin tutkimuksiin. Matthewsin seuraveljinä tutkijat tuntevat tarvetta korjata tämän erheiden aiheuttama vahinko.

Nelikko päättää hajaantua keräämään lisätietoja kylästä ja kylältä. Näyttäisi siltä, että kyläläisillä saattaa olla enemmänkin ongelmia, kuin pelkät lentävien pirujen vitsaus. Tutkijat kuulevat huhuja sotilaiden tekemistä räjäytyksistä harjulla noin kaksi vuotta sitten. He kuulevat myös talven aikana löytyneistä mutanteista, sekä laivanrakennussuku Winthropien kartanolle palanneesta “mustasta lampaasta”. 

Erityisesti Winthropien tyttären paluu näyttäisi ajoittuvan juuri niihin aikoihin, jolloin kylän ongelmat ovat ilmeisesti alkaneet. Tutkijat päättävätkin käydä tapaamassa Winthropeja välittömästi, sillä he epäilevät ajan olevan loppumaisillan.

Lähestyessään Winthropien aidattua kartano iltahämärässä, tutkijat ovat näkevinään himmeästi hohtavan, väriään vaihtelevan auran lepäävän talon yllä. Kun vaativiin koputuksiin viimein vastataan, ilmoittaa pelokas värillinen orjatyttö, ettei isäntäväki ota vieraita vastaan.

Williams painaa tarkoin mieleensä kaikki huomaamansa yksityiskohdat talosta. Sillä yön pimeyden turvin voisi olla mahdollista luikahtaa sisään tutkimaan tilannetta kenenkään huomaamatta…

Yksi kommentti artikkeliin ”Sessioraportti: Season of the Witch 2, s2e01

  1. Paluuviite: Penkinvaihdos: kokemuksia pelaajana | Diceblasters

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s