Intro roolipelaamiseen

Työskentelen koulunkäynninohjaajana alakoulun puolella ja kevään korvilla yksi oppilaista kyseli, että ”pelaatko niitä roolipelejä?” Tartuin heti tilaisuuteen ja lupasin demottaa roolipelaamista, kun se kerran kiinnosti. Heti kaksi viikkoa myöhemmin pääsimmekin asiaan.

Koska itse aloitin pelaamisen 1990-luvulla, niin mielikuvat aloittamisesta on hyvin hatarat. Muistan lähinnä, kuinka äitini oli kirjakaupasta ostanut Taru Sormusten Herrasta Seikkailupelin ja yritti opettaa sitä minulle ja kavereilleni ja peli kaatui siihen, ettei äitini ymmärtänyt pelistä yhtään mitään. Sen jälkeen kaverini oppi pelaamista kavereiltaan ja sitten pelailimme Twilight 2000 ja Tie Tähtiin -roolipelejä miten kuten taisimme. (Kunnes löysimme ANKHin, mutta se olkoon toinen tarina!)

Aaaanyway – ajatukseni siitä, mitä ensimmäisellä sessiolla olisi hyvä pelaajille esitellä, olivat hyvin sekavat. Tiesin suurin piirtein kyllä mitä halusin, mutta olisiko se paras taktiikka?

Kyselin vinkkejä Roolipelaajien Suomi Facebook-ryhmässä ja sainkin paljon hyviä tärppejä. Valtaosa jaetuista kokemuksista oli kuitenkin lähinnä kampanjan aloittamisesta. Koulumaailmaan, varsinkaan näin ennen kesälomaa, ne eivät kuitenkaan kaikki päteneet. Halusin saada pelaajat koukuttumaan heti.

Kun vihdoin pääsimme pelaamaan, olin jo unohtanut valtaosan suunnitelmistani. Mukana oli kassillinen roolipelikirjoja, jotka nostin pöydälle esittelymielessä. Ne eivät selkeästi kiinnostaneet, joten kaikki viimeisetkin suunnitelmat piti unohtaa ja soveltaa lennosta.

Aloitimme miettimällä hahmoja. Jokainen kuvaili nopeasti jotain siistiä hahmoa parilla sanalla ja kirjoitimme ne paperille. Pian kävi ilmi, että kaikkien hahmot perustuivat Overwatchiin. Joten pelistä sen enempiä tietämättä päätin, että pelataan sitä.

Tarinaidea oli yksinkertainen – piirsin taululle palikkakartan. ”Tehtävänne on päästä tähän taloon noutamaan jokin esine. Tässä on muuri, jota vartioidaan.”

Alkuun pelaajat reagoivat varovaisesti. Tähän toimi hyvin kyseleminen ja toimintojen ehdottaminen. Sekä se, että yhdellä pelaajista oli heti suunnitelma, miten vartijat ohittaa. Olin murehtinut ihan turhaan. Oppilaat osasivat osallistua heti toimintaan.

Pelisysteeminä kaadoin pöydälle kasan noppia. ”Jos heität 4+, se on onnistuminen”. Kun joku pelaajista halusi tehdä jotakin ihmeellisempää, kuten muuttaa muotoaan tai ampua robotteja, hän sai valita nopan sen mukaan, miten taitava koki hahmonsa olevan siinä. Paras kaikista? d20. Ihan ok? d10. Systeemi toimi ja pelaajat hallitsivat sen heti. Kukaan ei edes yrittänyt sanoa, että on kaikessa paras.

Heti ensimmäinen taitoheitto epäonnistui.

Pelaajat nauroivat heti sydämensä kyllyydestä ja kun kerroin toiminnon epäonnistuneen, heillä oli heti hyviä ideoita siitä, mikä menikin vikaan.

Luonnollisesti kaikki eivät olleet heti alkuun täysillä mukana, mutta tunnin pelin aikana kaikki tekivät ”jotain siistiä” ja osallistuivat toimintaan. He myös huomasivat, että on hauskempaa, kun tehdään porukalla yhdessä. Heillä oli suunnitelmia ja ajatuksia tarinan etenemisestä.

Tunnin kuluttua peli oli ohi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Peleistä alkujaan minulta kysellyt oppilas kiitti erikseen ja kuulin heidän juttelevan pelistä jälkikäteen. Tehtävä suoritettu.

Stressasin siis täysin turhaan asiasta ennakkoon. Perinteiset pelinjohtamisen hommat toimivat heti, vaikkei kukaan tiennyt roolipelaamisesta mitään.

  • Piirrä karttoja
  • Kysele
  • Ota mukaan pelaajien ideat
  • Pidä huoli, että kaikki saavat ruutuaikaa

Kiitos vielä kaikille vinkkejä antaneille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s