Fiiliksiä Hämeen keskiaikafestivaaleilta

Niin paljon väkeä.

Saavuimme tapahtumapaikalle puoliltapäivin lauantaina. Aurinko takoi kenttiä kuin haluten murhata jokaisen vähänkään enemmän sonnustautuneen. Porteilla jonoa oli kymmeniä metrejä lippua sieltä ostaville, mutta ennakkolippujen jono soljui nopeasti eteenpäin. Pro-tip: siinä jonossa ehti ostamaan lipun ennakkoon hyvin kätevästi.

Jonoa portilta kuvattuna.

Kuvittelin Ropeconissa olleen väkeä (ja olihan siellä, kävijäennätys taisi mennä rikki), mutta keskareilla (joiksi näitä tästä lähin kutsun pitkän nimihirvityksen sijaan) väen paljous oli enemmän näkyvissä. Kyseessä oli todellakin nyt festivaali – en tiedä, koska nimi muuttui markkinoista festareiksi, mutta tunnelmassa sen huomasi.

Aiemmilla kerroilla (2014 ja 2016, GuildBlogin puolella englanniksi) tunnelma oli henkilökohtaisella tasolla leppoisampi, sillä nyt mukana oli myös kolmevuotias poikamme, joka saneli tahdin. Joskin järjetön kuumuus saneli sitä ehkä vielä enemmän.

Kävimme katsomassa buhurt-taisteluja linnapihalla alkuun. Kovasti jaksoivat sankarit toisiaan takoa, vaikka voin vain kuvitella, kuinka tuskaisen kuumaa heille paksuissa varusteissa ja haarniskassa mahtoikaan olla. Satuimme parhaiksi paikalle kannustamaan hämäläistä joukkuetta, joka olikin selvästi ylivoimainen (vaikkei nimi jäänytkään mieleen…).

Ehdoton vetonaula itselleni olivat tietenkin lukuisat esiintyjät, joista tällä kertaa ehdimme katsoa kolme ensimmäistä. Canardus Horribilis oli lasten mielestä paras (ja he ottivatkin mukavasti lasten tanssiin osaa). In Vino Veritas oli uudempi tuttavuus ja jäi kyllä hyvin mieleen, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että Corvus Corax oli se oma suosikki.

Canardus Horribilis (Norjasta)
Esiintyjät jalkautuivat lasten tanssien keskelle.

Esitysten välissä kiertelimme vielä muutenkin alueella ja varsinkin boffaus maistui koko perheelle. Muistelisin autotallista löytyvän vielä tarvikkeita astaloihin, joten täytyy varmaan kotikäyttöönkin varusteet askarrella.

Corvus Coraxin lopetellessa, lähdimme raahautumaan takaisin autolle. Fiilis oli äärimmäisen tyytyväinen, vaikka kokemus jäikin tyngäksi ja nestehukka vaivasi. Ensi vuonna taas uudestaan!

Corvus Corax Saksasta. Päiväkeikkakin oli tupaten täynnä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s