Oman porukan Praedor-kampanjamme käynnistyi. Paitsi että oli mukavaa päästä taas pelaamaan ennalta tutussa seurassa, tämä kampanja auttaa valmistautumaan myös aikeisiini pelauttaa sama kampanja avoimena pelinä Tampereella.

Joten jos avoin kampanja Tampereella kiinnostaa, melkein kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen tähän.

Muskeli-Murak – Jani (itäläinen tappelija ja rakastaja)
Aiskylon – Ville (mykkä parantaja ja eränkävijä)
Baltsaros – Petri (alkemisti ja myrkynkeittäjä)

Kutsu seikkailuun

Kolmen praedorin seurue oli kokoontunut Kutsuvan kaukalon tavernasta Brannesissa. Miehet olivat matkanneet Travaniin etelästä, aikeinaan suunnata Travanin etelämannuille, rajamaille, jossa osaaville praedoreille olisi varmasti töitä. Takana oli yksi yhteinen retki Borvariaan – ja se sai riittää sitä tyyliä. Rahaa saisi varmasti helpomminkin.

Praedorin systeemi oli pelaajille uusi, joten aloitimme noppien heittelyn mahdollisimman nopeasti. Muskeli-Murakin kehuessa, että hänen seurueensa oli matkalla etelään, kohti Vaskivirtaa, pyysin Jania heittämään Onni-heiton. Se osoitti epäonnea seurueelle ja kiteytyi heti Villen hahmon yrittäessä udella uutisia etelästä – Ville heitti välittömästi triplakutoset.

Tarina sai nopea käänteen heti alkuun, kun praedorit huomaisivat palkkionmetsästäjien saapuvat Kutsuvaan kaukaloon ja kyselevän Baltsarosin perään (tällä on Lainsuojaton-haitta). Haluamatta antautua taisteluun välittömästi, praedorit poistuivat paikalta vähin äänin ja aloittivat matkansa kohti Arrania, jossa kuulemma kaivattiin hirviönmetsästäjän apua.

Matkalla kolmikko kohtasi etelästä saapuvia palkkasotureita. Jekaanin johtamat soturit piirittivät nopeasti praedorit ja kynivät näiltä poskettoman kahden kultarahan tullimaksun jokaista nenää kohden. Jekaan kuitenkin varoitti praedoreja, että hän seurueensa miehistä kaksi oli kadonnut etsiessään hirviötä, jota praedorit olivat matkalla surmaamaan.

Jotta matka sujuisi vielä mukavammin, joku pelaajista muisti kysyä, millaisessa säässä matkaa tehdään. Ja yhdellä nopanheitolla totesimme, että kunnon rajuilma ehti puhjeta, ennen kuin seikkailijat lopulta pääsivät Arraniin.

Arran ja palkkiotarjous

Kaikeksi onneksi Arranin porttivahti Orra otti praedorit helpottuneena vastaan. Hän jopa saattoi kolmikon paikalliseen majataloon, Kultaiseen kuppiin. Matkallaan kovia kokeneet praedorit saivat hetken aikaa huokaista ja ojentaa raajansa tulen lämpöön.

Murakin viritellessä luuttuaa ja tunnelmaa, käytti Baltsaros majatalon takkaa omin lupinensa avukseen ja viritteli kannettavan alkemistisen laboratorionsa sen vierelle. Muiden painuessa yöpuulle, Baltsaros vielä puuhasi liemiensä parissa.

Aamupuurolla praedorit kohtasivat paitsi paikallisten epäluuloja muukalaisia kohtaan (varsinkin selkeästi idästä tullut Murak), myös kylän isäntäritarin asioilla liikkuvan voudin, Natan Pyrain. Vouti oli etsiytynyt majataloon heti aamutuimaan kuultuaan praedoreista ja tarjosi näille töitä.

Kylän isäntäritarin äidin kadottua parisen viikkoa sitten, isäntäritari itse oli kiinnittänyt kaiken huomionsa tämän löytämiseen. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että hieman etelämpänä sijaitsevan Loffosin kylän riesaksi ilmaantunut hirviö sai mellastaa vapaana. Vouti lupasikin lyhyen neuvottelun jälkeen praedoreille kuuden kultarahan palkkion mieheen hirviön surmaamisesta. Natan lupasi myös lisäpalkkion, mikäli metsään pesiytyneistä rosvoista päästäisiin eroon.

”Jokohan me voimme lähteä tästä perslävestä?”

Muskeli-Murak, joka ei pitänyt kohtaamastaan rasismista.

Kolme hikistä rosvoa

Arranista lähtiessään praedorit päättivät oikaista metsätietä pitkin, metsärosvoista kuulemistaan huhuista huolimatta. Kaikeksi onneksi heitä ei kuitenkaan väijytetty, mutta kolmikko löysi kuitenkin merkkejä jostakin aiemmasta tihutyöstä.

Edellisillan rankkasade oli huuhtonut kärrypolulle pudonneen kultasormuksen esille. Väijytystä varoen praedorit lähestyivät sormusta varoen ja Murak huomasikin metsän puolella matalan haudan. Sen kätköistä kolmikko löysi murhatun nuoren paimentolaismiehen, mutta tämän kohtalosta tai liitoksesta sormukseen kukaan ei osannut arvata sen enempää.

Aiskylon tunnisti sormuksen sinetin kuuluvan Arranin isäntäritarille. Kenties isäntäritarille itselleen oli käynyt huonosti tai ehkä tämä oli vinkki hänen äitinsä kohtalosta?

Lyhyen neuvonpidon jälkeen praedorit päättivät seurata metsärosvojen käyttämää pientä polkua jo löysivätkin itsensä pian rosvojen piilopirtiltä. Mökissä oli selvästi joku paikalla, joten seikkailijat halusivat kiertää sen selvittääkseen, kuinka monta rosvoa heillä oli vastassa.

Pahaksi onneksi koirat haistoivat hiippailevan alkemistin ja metsässä käytiin kamppailua elämästä ja kuolemasta!

Taistelu oli lopulta lyhyt ja verinen. Molemmat koirat saivat surmansa ensimmäisinä, mutta pitkin väkipuukoin varustautuneet rosvot onnistuivat haavoittamaan Aiskylonia ja Baltsarosta vakavasti, ennen kuin kohtasivat itse loppunsa. Kaikki paitsi kolmas roistoista, jonka jalan Aiskylonin keihäs oli lävistänyt.

Ainoastaan Muskeli-Murak oli selvinnyt ottelusta vammoita. Hänen suodessaan kaatuneille rosvoille samaisen hautauksen kuin nämä olivat antaneet paimentolaiselle, Aiskylon sitoi praedorien haavat – sekä myöhemmin kolmannen rosvon.

Tuovar lupais seurata praedoreja kiitokseksi henkensä säästämisestä ja jakoi näille myös tietonsa lähiseutujen tapahtumista.

Jonkin matkaa rosvojen mökiltä itään kohosi kallio, jonka laella olevalla pirunmuurilla demonikultti palvoi jotakin pahaa henkeä. Tämä luonnollisesti huolestutti praedoreja, jotka olivatkin melko varmoja siitä, että kyseisen kultin demoni oli Loffosia piinaava hirviö.

Rosvojen jäljittäminen metsän halki oli vienyt sen verran aikaa, että praedorit päättivät yöpyä rosvojen mökissä. Baltsaros otti käytöönsä ryövärien pontikkapannun ja onnistui luomaan seurueelle pullollisen roihulientä tulevien koitoksien varalle.

Välinäytös Loffosissa

Loffos on pieni kyläpahanen järven rannalla, nimellisesti Travanin hallinnassa, vaikka virallisten karttojen mukaan se jääkin jo reilusti rajojen ulkopuolelle. Kylä näytti säälittävältä praedorien saapuessa paikalle ja kohtasivatkin ensimmäiseksi Ofret-nimisen kalastajan, joka oli juuri aikeissa lähteä perheensä kanssa läheiselle linnavuorelle hirviötä pakoon.

Juteltuaan Ofretin kanssa praedorit tutkivat kylää ja ihmisten katoamisia. Mitään merkittäviä johtolankoja ei kuitenkaan löytynyt, joten seikkailijat päättivät viettää yön kylässä. Baltsaros oli haavoittunut vakavasti oikeaan käteensä osuneesta iskusta, joten joukon moraali oli alhaalla.

Onnekkaasti hänelle kuitenkin löydettiin kadonneen metsästäjän mökistä jalkajousi, jonka tukijaksi ja lataajaksi Tuovar-rosvo oli mitä osuvin apuri. Täysin taitamaton nuori ryöväri ei myöskään ollut noppapelien saralla, vaan hänen peittosi Murakin ja voitti muutaman hopeakolikon kilisemään kukkaroonsa.

Pirunmuurin kauhut

Loffosissa vietetyn yön jälkeen lähtivät praedorit Tuovar oppaanaan pohjoiseen pirunmuureille. Matkaa ei ollut muutamaa virstaa enempää, mutta metsässä eteneminen ei ollut kaikkein helpoin urakka. Lopulta kuitenkin kirotut rauniot erottuivat puiden lomasta.

Tällä kertaa seikkailijat eivät eronneet, vaan kiersivät yhdessä rauniot, etsien merkkejä vihollisista. Kun mitään ei näkynyt, he rohkaisivat mielensä ja uskaltautuivat tutkimaan pirunmuuria lähemmin.

Raunioituneen palatsin keskusaukealta he löysivät joukon ruhjottuja ruumiita.

Mitä näille onnettomille oli tapahtunut, sitä ei käynyt kuin arvaaminen. Aluksi seikkailijat arvelivat Jekaanin palkkasoturien käyneen täällä taistelun, mutta pian kävi ilmi, ettei näitä onnettomia ollut surmattu ihmisten asein.

Pahinta peläten praedorit tutkivat raunioita ja löysivätkin leirin yhdestä parhaimmin säilyneistä huoneista. Ilmeisesti raunioilla oli asunut joukko ihmisiä, todennäköisesti Touvarin mainitsemia paholaistenpalvojia.

Nelikko löysi myös raunioiden alle johtavat portaat, joita pitkin he laskeutuivat kolkkoon kryptaan, jonka seinillä roikkui paksuja (ja arvokkaita kuvakudoksia). Joku oli kyhännyt kryptaan alkemistisen laboratorion, jota tutkiessaan praedorit herättivät sitä vartioivan muumion!

Pimeän auran säikäyttäminä Baltsaros ja Murak pakenivat välittömästi takaisin aurinkoon. Aiskylonin onnistui Tuovarin kanssa peräytyä kryptasta, muumion hakatessa praedorin kilpeä säpäleiksi säilällään.

Auringon valossa muumion kohtaaminen ei ollut aivan niin karmaiseva kokemus, mutta ensimmäisten iskujen kilpistyessä sen panssariin, praedorit ymmärsivät pian olevansa heikossa tilanteessa.

Kaikeksi onneksi Baltsaros oli ahkeroinut alkemististen liemiensä kanssa!

Nyt alkemisti kiskaisi korkin irti roihuliemestään ja suuntasi tulisuihkun kohti elävää kuollutta. Liekit sulattivat muumion jalkoja suojaavan haarniskan ja se tuupertui maahan ääntäkään päästämättä. Loitsujen voimaa tuli ei kuitenkaan vielä rikkonut, joten muumio yritti ryömiä vihollisiaan kohti miekallaan huitoen. Nämä iskut oli kuitenkin helppo välttää ja lopulta rautapukuinen kalmo paloi tuhkaksi panssarin sulaessa läikäksi sisäpihan kivetykselle.

Muita suoraan uhkaavia vaaroja praedorit eivät raunioissa enää kohdanneet. Toisesta salista he löysivät demonialttarin, jota raunioille leiriytyneet harhaoppiset olivat selvästi käyttäneet mustiin riitteihinsä. Seikkailijat päättelivät isäntäritarin äidin päätyneen kultistien uhriksi alttarille. Jokin oli kuitenkin ilmeisesti mennyt vikaan ja nyt aatelisrouva riehui seudulla demonin riivaamana.

Oli aika palata Loffosiin ja miettiä suunnitelma uusiksi.

Ajatuksia jälkikäteen

Jos hahmonluonti pelin alkuun ja ruokatauko lasketaan mukaan, seikkailimme Jaconiassa kahdeksan tuntia. Keski-ikäisille ukoille tämä oli melko oivallinen saavutus.

Kaikilla oli hauskaa, vaikka systeemin kuolettavuus tulikin yllätyksenä uusille pelaajille. Pääasiassa oli kuitenkin seikkailu ja käsittääkseni kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että oli piristävää palata tällaiseen pulp-henkiseen hirviönmetsästykseen ja aarteiden rohmuamiseen.

”Nyt kun oon vähän sitä jo sisäistänyt, niin oon valmis katkomaan omalta hahmolta enemmän verisuonia, jänteitä, raajoja ja lopulta tietenkin pään. Uusia hahmoja saa hahmogeneraattorista ja mikään ei ole ikinä ikuista.

Jauhettiin tossa bussissa vielä vähän aiheesta ja tajusin, etten oo hirveesti pelannut tämmöstä vähän ’alempaa’ fantasiaa, jossa haavat tulehtuu ja kukaan ei oikeesti osaa taikoa.

Ihan tervettä uutta kulmaa tarjoaa mielestäni.Ja siis kiehtoo, että minkälaisia hirviöitä ja tavaroita tuolta löytyy just sen takia, kun ei oo tullu maailmaa koluttua aikaisemmin.”

Petri

Tästä on todellakin hyvä jatkaa paitsi oman porukan kamppista, myös aloittaa se kesästä asti puheissa ollut avoin kamppis Tampereella.