Lukukokemus: Pakanat

Suomalaisen sarjakuvan jättiläinen, Tuomas Myllylä, on tehnyt töitä Pakanat-sarjansa parissa. Lueskelin irrallisina albumeina kyseiset tarinat kirjastosta lainattuina. Kun restauroitu juhlateos julkaistiin, se oli saatava hyllyyn. Se on mielestäni suomalaisen sarjakuvan merkkiteoksia.

Kirja on massiivinen jötkäle, joka on kannesta kanteen täyttä timanttia. Mukana on mm. uusi epilogi, sekä arkeologi Sami Ranisen artikkelin tarinan päähenkilön, Ari Halikon, maailmasta.

Myllylä onnistui hiomaan tyyliinsä uskomattoman nopeasti hieman Pekka A. Mannisen tyyliä mukailevasta Rhenus-sarjakuvan tyylistä enemmän omaleimaiseksi taiteekseen. Hieman tyylissä on mukana Hannu Lukkarisen tai Petri Hiltusen taituruutta, mutta se on tarpeeksi omaleimaista, jotta Myllylän taiteen erottaa heti omakseen.

Tarinankerronnallisesti kokemus on myös huomattavasti Rhenusta parempi. Ei Rhenuskaan siis huono ole, kaikkea muuta, mutta Pakanat on vain hyvin selvästi parempi. Tarinan kuvitus saa enemmän tilaa Pakanoissa, eikä keskustelu ole pääasiallinen eteenpäin vievä voima. Pakanoiden kerronta toikin vahvasti mieleen Bernard Cornwellin romaanit, varsinkin hyvin henkilölähtöisten taisteluiden osalta.

Jos jotain napinaa pitää Pakanoista kehittää, niin henkilökohtaisesti olen jo ehkä nähnyt tarpeeksi Kalevalan uudelleentulkintoja. Kansalliseepoksemme tarinat ovat tietenkin aina yhtä kutkuttavia, mutta kun Myllylän ote Suomen historiaan on tarpeeksi rohkea, ehkä vähemmälläkin ”Kalevalan myyttien pohjalla” olisi selvitty.

Kyse ei siis ole virheestä tai huonosta valinnasta. Kaikkea muuta. Enemmän vain siitä, että hyllystä löytyy jo yksi jos toinenkin Kalevalan versio. Aina sinne lisää mahtuu, mutta kun teos oli kuin muuten minulle tehty, niin olisin mielelläni nähnyt vielä rohkeampaa pseudohistoriallisuutta, vaikkapa Jukka Niemisen teoksia mukaillen.

Kaiken kaikkiaan Pakanat oli lukukokemus, joka vei mennessään. Jos Ville Vuorelan Pitkien varjojen maa tulikin luettua yhdessä viikonlopussa, niin tähän meni yksi päivä. Ja sitten toinen, kun piti heti lukea uudestaan. Enkä epäile hetkeäkään, etten palaisi Pakanoiden pariin uudestaan ja useampaan otteeseen.

Erittäin suositeltava lukukokemus siis. Jos edeltävästä ei jo käynyt ilmi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s