Muskeli-Murak – Jani (itäläinen tappelija ja rakastaja)
Aiskylon – Ville H. (mykkä parantaja ja eränkävijä) (jäi pois toisen session jälkeen)
Baltsaros – Petri (alkemisti ja myrkynkeittäjä)
Tuovar – NPC (entinen metsärosvo, nykyinen henchman)

Edellinen Praedorin sessioraportti jäi toiveikkaaseen ajatukseen avoimesta kamppiksesta Tampereella. Elämän realiteetit ja jatkuvat flunssat kuitenkin romuttivat niin avoimen kuin omankin porukan kampanjasuunnitelmat. Kaikeksi onneksi tämän vuoden puolella olemme päässeet uudelleen edes oman porukan kanssa seikkailujen ääreen.

Paluu pirunmuurilta

Loffosiin pirunmuurilta palatessaan, seikkailijat huomasivat erään talon karmiin raaputetun kahdeksanhaaraisen symbolin. Samankaltaisen symbolin praedorit olivat nähneet pirunmuurilla.

Talolta löytyi nälkiintynyt koira, joka oli tappanut ja syönyt muut samassa aitauksessa pidetyt hurtat. Tuovar tunnisti paikan samaksi, josta metsärosvot olivat hankkineet hurttansa. Koira ruokittiin kuivatulla kalalla ja se otettiin mukaan. Muutoin taloilta ei löytynyt mitään erikoista; kenties sen asukki oli yksi pirunmuurilla kuolleista kultisteista.

Yövyttyään kylässä, praedorit suunnittelivat lähtöä Ilveskallion luolalle. Ennen kuin he ehtivät lähteä matkaan, Arranin isäntäritari ratsasti joukkoineen paikalle. Hän oli yhä etsimässä kadonnutta äitiään ja oli kiitollinen praedoreille näiden toimista. Isäntäritari lähti tarkastamaan aluslaistensa ahdinkoa linnavuorelle, kun praedorit puolestaan suuntasivat luolalle.

Ilveskallion luola

Paikallisten vinkkien perusteella seikkailijat seurasivat riistapolkua läheiselle luolalle. Polun varrelta he löysivät suuren suomun, josta oli helppo päätellä määränpään olevan oikea.

Luolaa lähdettiin tutkimaan hyvin varovaisesti, Tuovarin jäädessä vahtimaan luolan suuaukkoa pelastuskoiran kera. Varovaisuudesta huolimatta luolaan pesiytynyt hirviö onnistui yllätämään praedorit.

Kolmikon selustaan hyökkäävä demonikäärme kävi viimeisenä kulkeneen alkemistin kimppuun. Hirvittävillä voimilla varustettu pirulainen repäisi Baltsaroksen käden irti!

Murak hyökkäsi hirviön kimppuun kaatuneen toverinsa yli, mutta onnistui hädintuskin vahingoittamaan petoa. Pahoilaismainen käärmenainen kietoutui seikkailijan ympärille – mikä oli sen viimeinen erhe. Kahlekuninkaana maaseutuja kierrellyt praedor pullisti lihaksensa, päästen leikiten irti demonin kuolettavasta syleilystä. Piru sai maistaa omaa lääkettään ja Muskeli-Murak kuristi sen hengiltä.

Aiskylonin onnistui tällä välin kaivaa Baltsaroksen laukusta parannuksen liemi, joka ehti juuri ja juuri estää alkemistin shokkikuoleman.

Jälkipyykki

Omituisen ruumiin tutkiminen paljasti praedoreille, että kyseessä oli selvästi isäntäritarin kadonnut äiti. Pirunmuurin demonialttari nousi mieleen ja kolmikko päätteli naisen paenneen metsärosvoilta suoraan demonikultistien ansaan. Nämä olivat luultavimmin yrittäneet naisen riivausta alttarilla, mutta rituaalin epäonnistuttua oli naisen ja demonin yhteenliittymästä syntynyt Loffosin hirviö.

Luolaa tutkiessaan praedorit löysivät suljetun tunnelin. Kykenemättä jättämään kiveä kääntämättä, seikkailijat raivasivat tunnelin auki ja löysivät ikivanhan barbaarihaudan. Haudan aarteiden joukoista he löysivät vanhan kartan Läntisten vuorten reunoista, sekä avaimen, joka mitä ilmeisimmin voisi toimia taruissa mainitun Kielletyn laakson porttiin!

Seikkailijat suuntasivat linnavuorelle kertoakseen isäntäritarille uutiset. Tämä otti uutisen vastaan raskain mielin ja vannoi suuntavansa voimavaransa demonikultin kitkemiseen Travanin etelämannuilta. Praedoreille hän antoi saatekirjeen, jonka turvin heitä kohdeltaisiin hänen palkollisinaan kulttia metsästäessä.

Kokemistaan kauhuista järkyttynyt Aiskylon jätti linnavuorella jäähyväiset kumppaneilleen. Hän oli saanut tarpeekseen praedorien toimista ja päätti mieluummin yrittää elättää itsensä turvallisemmin.

Ajatuksia pelisessiosta

Paluu Praedorin pariin oli haastavahko. Ensimmäiseltä sessiolta oli jäänyt vain käytännössä yksi kohtaaminen pelauttamatta. Vaikka sainkin mukaan hieman muutakin kuin vain yhden taistelun, pelikerta oli hieman torsomainen. Skippasimme taistelun barbaarihaudan epäkuolluttakin vastaan.

Ville H. jäi pois kampanjasta tämän pelin jälkeen ja se sai arpomaan, kuinka paljon pelissä oli varsinaisesti Praedoria. Nyt ei seikkailtu Kirotulla maalla, mutta henkilökohtaisesti se ei edes ole kovin kiinnostavaa.

Oli kuitenkin mukava saada pelit jälleen pyörimään. Vaikka kuherruskausi Praedorin sääntöjen kanssa onkin jo ohi, systeemi toimii tämän tyyppiseen pelaamiseen edelleen ihan mainiosti. Puutteita ja muutostarpeita huomaan kaiken aikaa (henkilökohtainen ongelmani), mutta yritän olla välittämättä niistä. Seikkailuja on tarjolla vielä pitkälle, joten toivottavasti saadaan pidettyä pelit pyörimässä!