Monelle tuntemalleni roolipelaajalle ainoa oikea, paras ja luontevin ratkaisumenetelmä ropeissa on d100 ja heitetään alle. Käytetäänhän sitä mm. Call of Cthulhussa. Mekaniikan ehdottomasti paras puoli on sen yksinkertaisuus: katso prosenttilukua hahmolomakkeella, onnistut jos heität sen alle kahdella kymmensivuisella nopalla. Sen pohjalle rakennetut systeemit sitten vaihtelevatkin yksinkertaisesta tuskastuttavan monimutkaiseen.

D100 tuo nopanheittoon tiettyä eksaktiutta. Sen selkeämmin tuskin voi todennäköisyyksiä ilmaista. Toki on eri asia ymmärtää, mitä käytännössä vaikkapa 60% todennäköisyys tarkoittaa ja millaisia asioita sillä kannattaa riskeerata.

Samainen eksaktius tekee d100:sta myös hieman kliinisen ja persoonattoman. Se ei oikein uhku voimaa eikä kerro hahmosta tai hänen kyvyistään mitään samalla tavalla kuin vaikkapa iso läjä noppia. Siksi se sopiikin Cthulhuun. Universumi on kylmä eikä se välitä yksilöistä tai hänen kyvyistään. Se välittää vain todennäköisyyksistä. Lisäksi vaikkapa Unknown Armiesissa tämä toimii, koska sen kosmologiassa todennäköisyyksillä on iso merkitys.

Hieman tympeä on systeemin perusta eli “heitä alle”. Kun heitän noppaa, haluan saada isoja lukuja! Se tuntuu paremmalta. Toisaalta 01 kriittisen onnistumisen ilmaisijana on hieno, koska se on pienin mahdollinen luku ja assosioituu tarkkuuteen. Mikäpä sen kouriintuntuvampi ilmaus siitä, että nyt meni just niin kuin Strömsössä (tai Ström-fhgn’ssä tai Ströhöm-Zössä tai Stroheimissa – mikä onkaan valitun maailman flavööri.) Sen lisäksi vielä 00 kuvastaa täydellistä epäonnistumista lähes yhtä ikonisesti kuin snake eyes. Ei vain täysi nolla, vaan jopa tuplanolla! (Ilman seiskaa.)

“Alle kohdeluvun, mutta mahdollisimman iso” on tietenkin aina mahdollinen kompromissi. Unknown Armies oli ensimmäinen peli, jossa siihen törmäsin. Tällöin säilytetään d100:n yksinkertaisuus, mutta päästään silti nauttimaan isoista heitoista. Käytännössä se on ollut joillekin pelaajille omituisen vaikea hahmottaa. Niin paljon kuin alleheittäminen tuntuukin epäintuitiiviselta, se on silti mekaniikkana yksinkertainen. Ja jos nyt d100:lla heittää riittävän paljon alle, olo on kieltämättä ruhtinaallinen: “aijai miten kirkkaasti meni, noin paljon jäi ilmaa!” Onhan se aika muikeata jos pitää saada 98 ja heittää 02 – tai hirveätä, jos heittää 99! D100:n hajonta kieltämättä on parhaimmillaan hyvinkin viihdyttävää.

Vähintäänkin Unknown Armiesista lähtien d100:lla on myös kikkailtu (ja Lauri tiesi kertoa, että jo Warhammer Fantasy RPG:n (WFRPG) ykköslaitoksessa saatiin osumapaikka flippaamalla osumanopan luvut). Kympit ja ykköset vaihdetaan päikseen, jolloin 91:sta tulee 19; silmäluvut voidaan laskea yhteen, jolloin 91:sta tulee 10; vain kympeistä tai ykkösistä voidaan myös päätellä jotakin tietoa, kuten WFRPG:n neljännessä laitoksessa.

D100:aan on myös helppo tehdä vaikeustasomuutoksia. Hahmolomakkeella jököttävä luku on monessa pelissä yhtä kuin se todennäköisyys, jolla onnistut haastavissa tilanteissa eikä suinkaan tasainen todennäköisyys, jolla saa auton kotipihaan tai tekee taskuparkkeerauksen kiertoradalta. Tavoitelukuun lisätyt tai siitä poistetut pyöreät kymmenet ovat matemaattisesti yksinkertaisia. Mutta kieltämättä ratkaisu on jälleen hieman ulkokohtainen. (Iä! Iä!)

Oma suhtautumiseni D100:aan on vuosien saatossa selkeästi muuttunut, minkä huomaa tätäkin arvostelua kirjoittaessa. Alkuun se oli paras, kaunein ja selkein, kunnes sen kliinisyys alkoi häiritä ja viehätyin toinen toistaan merkillisemmistä noppasysteemeistä. Satunnaisissa ropehöpinöissä tapaan parjata sitä, mutta sitä tarkemmin tunnustellessa on myönnettävä, että wanha jaksaa potkia. Se on ehkä hieman harmaa ja mielikuvitukseton, mutta eipä tuota pyörää aina tarvitse uudelleen keksiä. Joihinkin peleihin se sitä paitsi sopii.

Kaikki eivät tietenkään jaa omia formalistisia intohimojani. Ilmaus on lainaa elokuvateorian puolelta: formalismilla tarkoitetaan tyyliä, jossa elokuvan ilmaisukeinoilla pyritään tukemaan sen sisältöä. Roolipeleihin sovellettuna formalistinen säännöstö tukee pelin teemoja tavalla tai toisella. Itselleni kun formalismi on sydämen asia, ei d100 yksinkertaisesti kaikkiin maailmoihin toimi.

Lopuksi on kuitenkin sanottava tämä yleisesti tiedostettu totuus, että kymmenensivuinen noppa eli d10 eli deekybä ei ole – toisin kuin kaikki muut yleiset roolipelinopat – Platonin kappale. Se myöskään harvemmin pyörii kovin tyydyttävästi, mikä on ehkä vähemmän yleisesti tiedostettu tai ainakaan tunnustettu asia. Mutta meneehän tuo paremman puutteessa. Kenties d100:n ansioksi on kuitenkin sanottava, että se saa jokseenkin karsean fyysisen esineen tuottamaan ihan kelpo tuloksia.

Eli kaipa kaksi negatiivista tässä tapauksessa tekee yhden melko positiivisen.