Spire-raportti: Sessio 0

Alkukommentaari Pelaajahahmoja on kolme. Parca on hahmoluokaltaan Bound (jolle emme ole keksineet hyvää käännöstä), jokseenkin Batmania ja Spidermania yhdistelevä Orressa (Perch) majaileva vigilante/lainvalvoja. Orsi kun on kiikkerä slummi, tavallinen kaupunginvartiosto ei sinne kovin mieluusti jalallaan astu, joten sinne on noussut oma lainvalvojajoukkonsa, jotka palvovat varusteissaan asuvia pieniä jumalia. Rangda puolestaan on Carrion-Priest, Raatopappi, kuolemanpalvoja (ja … Jatka artikkeliin Spire-raportti: Sessio 0

Uho, tuho ja uusi nousu: Spire-kampanjan valmistelemisen käytännön kysymyksiä

Spire: City Must Fall on moraalisesti harmaa fantasiaroolipeli, jossa drow’t kapinoivat suurhaltioiden sortoa vastaan mailin korkuisessa kaupungissa. Genrekseen se ilmoittaa fantasiapunkin ja jopa lunastaa lupauksensa: parisataasivuinen kirja on täynnä sekä mielikuvitusta että sortoa ja kapinaa. Pelin maailma on siitä hieno, että se on fantasiatrooppeineen riittävän tuttu — drow’t, suurhaltiat, gnollit ja ihmiset ovat peruskauraa — … Jatka artikkeliin Uho, tuho ja uusi nousu: Spire-kampanjan valmistelemisen käytännön kysymyksiä

Pelitestiarviossa: Heart — The City Beneath

Heart on Christopher Taylorin ja Grant Howittin tarinaroolipeli ja näkemys luolastoseikkailusta. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin heidän aiempi pelinsä Spire -- tarkkaan ottaen suoraan sen alle. Spiren, mahdottoman korkean kaupungin alapuolella on Sydän, epätodellisuutta sykkivä kammotus, jonne on vuosisatojen varrella kuitenkin eri syistä kehittynyt asutusta. Lähellä maanpintaa outoudet ovat lieviä, mutta mitä syvemmälle mennään, sitä … Jatka artikkeliin Pelitestiarviossa: Heart — The City Beneath

Mikä roolipeleissä palkitsee?

Olen pelannut viimeisten kahden vuoden aikana roolipelejä enemmän kuin ikinä. Harmillisesti olen myös ollut melko uupunut ja monesti peli-ilo on ollut vaikea löytää. Työttömyys sen kai on tehnyt: päivästä kun puuttuu ryhti ja rytmi, niin koko ajan on vähän vetämätön olo. Syyt tiettyyn uuvahtamiseen voivat siis löytyä täysin harrastuksen ulkopuolelta. Tilanne sai kuitenkin miettimään: mikä … Jatka artikkeliin Mikä roolipeleissä palkitsee?

Vuosi on 2020. Miltä maistuu Babylon 5?

Olen nyt katsonut 1990-luvun scifiklassikko Babylon 5:ttä uusiksi. Kun se tuli Suomessa 1997-2000 (sarjaa tehtiin 1993-98), katsoin sitä enemmän kuin mitään muuta sitä ennen tai sen jälkeen. Muutaman vuoden ajan olen tässä miettinyt, josko sarja vieläkin kantaa vai oliko sille oma aikansa tienraivaajana joka meni jo. Edellisen kerran olen katsonut sitä 2008. Tietyt ysärismit silloin … Jatka artikkeliin Vuosi on 2020. Miltä maistuu Babylon 5?

Penkinvaihdos: kokemuksia pelaajana

Olen pelinjohtaja. Niin olen ajatellut vuosikymmenet. Ennen vuotta 2019 en ollut päässyt pelaajan penkille kovinkaan pitkiksi ajoiksi. Eräs D&D3.0-kampanja lähes parikymmentä vuotta sitten kesti ehkä kymmenisen sessiota ja kerran Laurin pelissä ehkä puolen tusinaa kertaa sain pelata samaa hahmoa. Muut kokemukseni saman hahmon pelaamisesta ovat jääneet vieläkin vähäisemmiksi ja useimmiten one shoteiksi. Ei sillä: pidän … Jatka artikkeliin Penkinvaihdos: kokemuksia pelaajana

Halski arvioi: d100, heitä alle

Monelle tuntemalleni roolipelaajalle ainoa oikea, paras ja luontevin ratkaisumenetelmä ropeissa on d100 ja heitetään alle. Käytetäänhän sitä mm. Call of Cthulhussa. Mekaniikan ehdottomasti paras puoli on sen yksinkertaisuus: katso prosenttilukua hahmolomakkeella, onnistut jos heität sen alle kahdella kymmensivuisella nopalla. Sen pohjalle rakennetut systeemit sitten vaihtelevatkin yksinkertaisesta tuskastuttavan monimutkaiseen. D100 tuo nopanheittoon tiettyä eksaktiutta. Sen selkeämmin … Jatka artikkeliin Halski arvioi: d100, heitä alle