[Abyss] Sessioraportti: Alfa-tehtävä

Pelaajat:
Olavo Arantes (lääkäri, synteetti) – Ville L.
Tom Cornelius (pilotti, Amerikka) – Peetu
Shahar Perkiss (turvallisuustiimin kersantti, Israel) – Mikko

Pohjaa: Avalon-kampanjasta bloggasin aiemmin hieman yleisemmin. Pelisysteeminä tällä kertaa käytössä Alien RPG.

Siirtokunta-alus Avalon vihdoin saavuttanut kohdejärjestelmänsä, Episilon Eridanin. Järjestelmän planeetoista bh-554 näyttää soveltuvan asutukseen parhaimmin, vaikka kyseessä onkin valtameriplaneetta, jonka pinta-alasta n. 95% on veden peitossa. Avalonin neuvosto on valinnut 20 henkisen retkikunnan tekemään ensimmäisen laskeutumisen planeetalle, jotta sen elikelpoisuudesta saadaan ensikäden tietoa, ennen uudisasutusmodulien laukaisua.

Epsilon Eridanin planeettajärjestelmä. Luotu käyttäen Alien RPG:n järjestelmägeneraattoria, eikä siis näin ollen vastaa todellisuutta. Kuvittaja: Lauri Maijala

Kasparov-laskeutumisaluksen tehdessä lähtöä, lastausalueella sattuu pieni onnetumuus, joka estää kansainvälisen pankin tarkkailijaa lähtemästä mukaan tehtävälle. Koska lähtöaikataulu on tiukka, ei uutta tarkkailijaa määrätä matkaan.

Retkikunta koostuu kahdeksan eri kansallisuuden jäsenistä, sekä kolmesta synteetistä (geneettisesti paranneltuja ihmisklooneja). Mukana on pääasiassa tiedeyhteisön tutkijoita, sekä turvallisuusjoukkoja, mutta myös dokumenttiryhmä, jonka tarkoitus on Val Kilmerin johdolla dokumentoida paitsi laskeutuminen, myös muu retkikunnan toiminta tulevia sukupolvia varten.

Laskeutumisalus lähtee matkaan Neuvoston valvovan katseen alla. Avalonin ikkunat on avattu ja koko ihmiskunta seuraa innolla ja jännityksellä, mitä tulevan kotiplaneetan pinnalta voikaan löytyä. Tunnelma on väistämättä historiallinen – ja jännittynyt.

bh-554. Kuvittaja: Ville Loponen

Aluksen lähestyessä bh-554:n ilmakehää, pilotti Kornelius osoittaa hetken epäröinnin jälkeen taitonsa. Simulaattoritunnit eivät ole menneet hukkaan ja huolimatta koko alusta ravisuttavasta tärinästä, Kasparov tunkeutuu ilmakehään ja lipuu halki valtavien ukkosmyrskyjen, jotka kiertävät planeetan päiväntasaajaa.

Hieman liian innostunut Val Kilmer ajetaan kuvausryhmänsä kanssa pois aluksen ohjaamosta, mistä näyttelijälegenda on luonnollisesti kovin suivaantunut.

Kun aluksen rytyytys ja tärinä lakkaavat, säntäävät kaikki tiimin jäsenet ikkunoihin. Heidän edessään aukeavat loputtomat valtameret, jota täplittävät vain sieltä täältä vehreät, tuliperäiset saaret. Näky on mykistävä, varsinkin tiimin synteeteille, jotka ovat syntyneet Avalonissa, eivätkä ole koskaan nähneet avointa taivasta.

bh-554:n ensimmäinen kartta. Kuvittaja: Lauri Maijala

Kornelius ohjaa alusta kohti Huomiopiste 3:a, joka on laskennallisesti kaukaisin paikka paikallisista sivilisaatioista. Näihin ei ole saatu radioyhteyttä, eikä järjestelmässä ole havaittu muutenkaan planeettojen välistä liikennettä; joskin osalla järjestelmän planeetoista on selvästä suoritettu sekä terraformausta, että niitä on kohdannut ydinräjähdyksiä.

Kasparovin kaartessa pohjoista, uteliaat tutkimusmatkailijat eivät voi kuin hämmästellä allaan avautuvia näkymiä. Saaren lähettyvillä lentää selvästi lintuja, mutta avoimen meren yllä liitää myös muita olentoja, mm. hieman rauskuja muistuttavia liitokaloja, joiden myöhemmin päätellään syövän voimakkaiden tuulten ilmaan nostamaa meren pienelimistöä.

Lähempänä kohdesaarta pilotit huomaavat saaren itälaidalla tasaisen alustan, joka sopii oivallisesti laskeutumiseen. Se on selkeästi jonkin tietoisen lajin rakentama, kivin kolmisen sataa metriä kanttiinsa oleva tasanne.

Kersantti Perkiss on vaatimassa, että turvallisuus tiimin on astuttava planeetalla ensimmäisinä, kun Val Kilmer pyyhältää kuvaustiiminsä kanssa heidän ohitseen, kuvaillen samalla omia tuntemuksiaan. Niinpä ensimmäinen vieraalla planeetalla astellut ihminen on Val Kilmer.

Ärtynyt Perkiss yrittää piristää tiimiänsä, joka ottaa nopeasti alueen haltuun. Tiedemiehet pystyttävät katoksen suojatakseen itseään ja laitteistoaan uuden auringon paahteelta ja alkavat häkeltyneina suorittaa mittauksia. Planeetta näyttää täyttävän retkikunnan villeimmätkin unelmat elinkelpoisuudesta. Seikka jonka todistavat paitsi tuulessa huojuvat palmut, myös lukemattomat linnut, kalat ja hyönteiset.

Ilmakehän viitearvot vaikuttavat olevan kunnossa, joten Olavo Arantes, riisuu avaruuskypäränsä ensimmäisenä ja vetää keuhkonsa täyteen raikasta meri-ilmaa. Alkujärkytyksestä selvittyään, myös muut riisuvat kypäränsä ja kömpelöt avaruuspuvut.

Retkikunnan ällistellessä uuden maailman potentiaalia, turvallisuustiimin tiedustelija, Dekel Dib, palaa ilmoittamaan, että laskeutumisalueen saarenpuoleiselta laidalta näyttää johtavan kivetty tie saaren sisäosiin.

Lyhyen neuvonpidon jälkeen saaren suurin osa tiimistä jää rannalle jatkamaan tutkimuksia. Sisäosiin suuntaavat Perkissin johdolla, Arantes, pilotti Cornelius, Val Kilmerin kuvausryhmä, sekä muutama turvamies ja tutkija.

Kulku lähes umpeenkasvanutta tietä pitkin on hidasta. Aikaa kuluu paitsi esteiden raivaamiseen, myös tutkijoiden pysähtyessä ihmettelemään milloin mitäkin uutta löytöä. Kun selvästi muinaiselta levähdyspaikalta löytyy vielä toimintakuntoinen pieni akvedukti, jonka vesi osoittautuu täysin juomakelpoiseksi, on tutkijoiden vaikea pidätellä riemuaan. Seurue päättää kuitenkin jatkaa vielä hetken matkaa.

Noin tunnin kuluttua, he huomaavat ohittavansa lähes kivijalkaan asti raunioituneita rakennuksia. Paikalla on selvästi asunut kohtalaisen suuri populaatio kauan sitten, sillä matkan jatkuessa, kivisten rakennusten raunioita on yhä enenevissä määrin.

Lopulta retkikunta tulee vuolaana virtaavan vuoristojoen partaalle. Sen yli johtava kivisilta on romahtanut, mutta sen viereen on viritetty köysistä kulkureitti. Köydet ovat korkeintaan muutaman vuoden vanhoja, paikallisista liaaneista solmittuja. Joen takana kohoavat muinaisen kaupungin raunioit, joita peittävän viidakon lehvästön yläpuolella nousee kauempana korkea porraspyramidi.

Val Kilmer on uhkarohkeasti ensimmäisenä ylittämässä siltaa. Hän pääsee kuivin jaloin vastarannalle, mutta menettää hattunsa matkalla. Perkiss ohjeistaa myös muut ylittämään sillan siistissä järjestyksessä.

Kaupungin kartta. Kuvittaja: Lauri Maijala

Kaupungin puolella Arantes huomaa maassa outoja jälkiä. Kuin jonkin jättimäisen hyönteisen lukemattomien jalkojen painalluksia. Jälkiä on niin runsaasti, että Arantes käynnistää liiketunnistimensa. Alkuun tilanne näyttää kuitenkin turvalliselta. Dib kiipeää läheisen talon katolle, eikä näe mitään hälyttävää. Kauempana on kuitenkin tori, jonka kautta reitti suurimmalle pyramidille vaikuttaa suhteellisen aukealta.

Retkikunta etenee torille, jossa he ottavat yhteyttä rantaleiriin, kertoakseen löydöksistään. Kasparovin kakkospilotti on huolissaan tilanteen kehittymisestä ja pyytää retkikuntaa ilmoittautumaan tunnin välein. Mikäli he eivät ota yhteyttä kolmeen tuntiin, pilotti uhkaa lentää takaisin Avalonille.

Kuvittaja: Ville Loponen

Toria ympäröivää kaupunia katsellessaan, tutkijat eivät voi olla vertaamatta sitä Angkor Watiin. Arkkitehtuuri on hyvin samankaltaista, mutta myös kaupungin jääminen viidakon armoille, luovat yhdistäviä mielikuvia. Tutkijat huomaavat myös käärmeen katselevan seuruetta laiskasti, ennen luikahtamistaan pakosalle.

Tiimi laskee tarkasti käytettävissä olevan ajan ja toteaa, ettei kaupungin tutkimiseen riitä aikaa. Taivas näyttää hämärtyvän, planeetan suurimman kuun lipuessa vääjäämättömästi peittämään aurinkoa. He päättävät suunnata suurimmalle pyramidille. Viivasuoraan sinne torilta johtavaa tietä vartioi kaksi megaliittimaista patsasta, jotka muistuttavat asteekkien Coatlicue-jumalatarta esittäviä patsaita.

Päästäkseen pyramidille seurueen on ylitettävä jälleen joki, tällä kertaa tukevaa siltaa pitkin. Varovaisesti edeten Perkiss liikkuu tällä kertaa ensimmäisenä. Hän ehtii juuri huomata liikettä silmäkulmassaan, kun Corneliuksen kranaatinheitin laulaa.

Joen kuohuista kersanttia kohti syöksyy suunnaton, lähes kaksi metriä korkea, rapumainen peto. Corneliuksen kranaatti osuu kuitenkin maaliinsa ja hirviö räjähtää kylväen ympärilleen ulkoisen tukirankansa palasia ja hyöryävää lihaa. Räjähdyksen voima paiskaa myös kersantin maahan.

Kuvittaja: Ville Loponen

Arantes on hetkessä tilanteen tasalla ja käynnistää jälleen liiketunnistimensa. Joen pinnan alla heitä lähestyy ainakin kuusi olentoa valtaisalla nopeudella. Retkikunnan jäsenet säntäävät juoksuun, kohti pyramidin portaita. Kersantti kankeaa itsensä kiireesti jaloilleen ja suojelee muiden vetäytymistä tulittamalla armotta joesta esiin nousevia saalistajia.

Muiden päästyä korkeammalle hetkelliseen turvaan, myös kersantti säntää juoksuun. Rapuolennot kiiruhtavat hänen peräänsä, mutta Cornelius laukaisee jälleen kranaatinheittimensä. Pilotin tarkka laukaus osuu suoraan hirviöiden keskelle, juuri kun nämä ovat saavuttamassa pyramidin. Räjähdys tuhoaa olennot ja kaikki huokaisevat helpotuksesta.

Mutta vain hetkeksi.

Liiketunnistin ilmoittaa lukuisten uusien signaalien lähestyvän pyramidia viidakon ja talojen kätköissä. Nämä signaalit vaikuttavat kuitenkin rapuja pienemmiltä, joten niiden päätellään kuuluvan alkuperäisasukkaille. Vahvistus tähän saadaan katkeilevan radiolähetyksen avulla.

Rannalle jääneet tutkijat kertovat löytäneensä laskeutumisalustan lähettyviltä katamaraaneja ja joutuneensa avaamaan tulen kohti viidakkoa, josta heidän kimppuunsa oli käyty. Kasparovin kakkospilotti kertoo komentaneensa kaikki sisälle alukseen. Cornelius ja Perkiss tekevät nopean tilannearvion ja pyytävät pilottia lentämään Kasparovin sisämaahan, josta se voisi noukkia tutkimusmatkailijat kyytiin.

Pyramidin huipulla retkikunta ehtii juuri ja juuri vetää henkeä. Paikalla on mitä ilmeisimmin suoritettu veriuhreja – kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten: ihmisuhreja. Tasanteen seinäreliifit kuvaavat selvästi tyyliteltyjä ihmisiä uhraamassa muita ihmisiä. Tutkijoilla ei kuitenkaan ole aikaa pysähtyä pohtimaan tämän merkitystä, sillä Val Kilmer tiimeineen on kadonnut sisälle pyramidiin.

Perkiss ja Arantes lähteävät varovasti laskeutumaan portaita Kilmerin tiimin perässä, kun Arantes jää pitämään radioyhteyttä Kasparoviin ja huolehtimaan siitä, ettei seuruetta yllätetä.

Portaat laskeutuvat pyramidin takana seisovan kallion sisään. Kylmän kosteassa tilassa kaikki näyttää siltä, kuin pyramidi ja kaupunki olisi hylätty vasta hiljattain. Edestäpäin kuuluu Kilmerin innostunut ääni ja tutkijat hiipivät lähemmäksi.

Pian he tulevat suunnattomaan luolaan, joka avautuu niin laajana, ettei sen mittoja voi kuin arvailla. Ovelta johtaa ehkä kaksikymmentä metriä pitkä, kapea kivisilta tasanteelle, joka näyttäisi leijuvan tyhjyyden yllä painovoimaa uhmaten.

”Meidän on lähdettävä! Vauhtia!” Perkiss karjaisee. Kilmer survoo pikaisesti jotakin alttarilta paitansa alle. Samassa tyhjyyden yllä leijuva tasanne alkaa täristä.

Tähän mennessä hyvää tiimihenkeä ylläpitämään pyrkineen kersantin kynnys ylittyy ja hän nostaa aseensa Kilmeriä kohden. Planeetalta ei tuoda mitään ylimääräistä Avaloniin. Kilmer yrittää puskea kersantin ohi, kun tämä avaa tulen.

Epäuskoisesti luotien repimää vartaloaan tutkien Kilmer romahtaa polvilleen ja hänen revenneen paitansa sisältä vierähtää mustasta kivestä veistetty pääkallo kersantin jalkojen juureen. Tasanne ja kivisilta sortuvat, vieden mukaansa Kilmerin ruumiin ja kaksi kirkuvaa dokumentaristia.

Kersantti kääntyy kannoillaan ja hopputtaa myös muut ulos. Kivinen reliikki saa jäädä odottamaan noutajaansa.

Nelikko syöksyy ulos pyramidista juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka Kasparov kiitää viidakon yli heitä noutamaan. Kuu lipuu auringon eteen ja samalla hetkellä kaikki sähkölaitteet menevät epäkuntoon, mukaan lukien Kasparov, joka syöksyy kohti viidakkoa.

Cornelius toipuu ensimmäisenä. Hän saa kuin saakin yhteyden Kasparoviin ja nämä onnistuvat lähettämään koordinaattinsa tutkimusretkikunnalle. Paikallisten raivoa uhmaten, nämä onnistuvat välttämään yhteydenottoja ja pakenemaan pimeän viidakon halki Kasparoville.

Alus ei näytä vaurioituneen pahasti ja se on korjattu muutamassa tunnissa. Cornelius tarttuu jälleen ohjaimiin ja onnistuu ohjaamaan laskeutumisaluksen takaisin Avalonille, jossa ryhmää odottaa paitsi hyvin intensiivinen jälkipuinti, myös viikon karanteenieristys.

2 vastausta artikkeliin “[Abyss] Sessioraportti: Alfa-tehtävä”

  1. Oliko teillä millainen nollasession keskustelu tavoitellusta genrestä? Näin sivusta lukien näyttää aika hurjalta, että ensimmäinen reaktio paikalliseen faunaan on ampua sitä kranaatinheittimellä. Erikoiselta tuntui myös se, että pelastusoperaatio kääntyi dokumentaristien ampumiseksi.

    Ehkä nämä hyppäsivät silmille siksi, että ne näyttivät olevan aika vahvassa ristiriidassa alkupuolen tieteellisen tutkimusmatkan kanssa. En siis sano, ettenkö voisi kuvitella genreä, missä tuo olisi ihan ok, mutta mieluusti kuulen, mitä olette asiasta keskenänne keskustelleet.

    Liked by 1 henkilö

  2. 😀

    Nollasessio oli tavallaan play-by-post peli Discordissa. Peli on osa jatkuvaa Isiemme synnit-kampanjaa ja vielä kun siihen lisätään Alienin pelisysteemi, niin pelaajat kammosivat kaikkea. Saattoi myös olla, että pelin tiimellyksessä nautittiin paitsi pelaamisesta, myös vahvemmista virvokkeista.

    Pelien henki on muutoinkin hyvin 90-luvun leffa/tv-sarjamainen, joten ihan ongelmitta nuo sinne sopivat.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s