Kuten edellisessä Sessioraportissa mainitsin, pelasimme Isiemme synnit-kampanjaa poikkeuksellisesti Alien RPG:llä. Koska ensikosketuksemme kyseiseen systeemiin oli selvästi virheellinen, halusimme uuden kokemuksen (lähes) samalla peliporukalla. Ja Nyt voidaan kyllä sanoa, että pelisysteemi toimii tämän tyyppiseen peliin äärimmäisen hyvin.

Aloitetaan jatkoanalyysi oleellisimmasta eli noppien heittelystä. Ensimmäisellä kerralla tulkitsimme väärin sääntöjä ja laskimme yhdenkin ykkösen stressinopista tarkoittavan, että testi epäonnistuu heti. Kuten tosiaan asiasta huomautettiin, niin oikeastihan siinä vaiheessa vasta heitetään stressireaktiota, joka saattaa johtaa testin epäonnistumiseen.

Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että huolimatta siitä, että tällä kertaa pelasimme (ainakin toivottavasti) oikein, kyseinen tilanne ei olisi nousut juuri edes esille. Ykkösiä heitettiin stressinopilla äärimmäisen vähän, kun ensimmäisellä kerralla se näytti melkein automaattiselta.

Pelaamamme seikkailu oli toki homebrew, mutta silti tuntui, että stressin nostaminen oli tällä kertaa huomattavasti hankalampaa.

Hahmojen stressitason mataluuteen oli monta syytä. Tilanne eteni verkkaisemmin ja mahdollisuuksia stressin laskuun oli siis enemmän. Hahmoilla oli myös siihen enemmän keinoja; kersantilla oli äärimmäisen kova talent (Military Banter) ja hahmot olivat ottaneet mukaan myös stressia alentavia lääkkeitä. Heittojen pushaamista myös vältettiin mahdollisuuksien mukaan.

Ensimmäisen kerran vaikutelma pelin kuolettavuudesta sai siis kevyen kolauksen. Koska jatkuva epäonnistuminen kuitenkin on lopulta melko raskasta, tämä sopi hyvin meille. Oli siistimpää nähdä, kuinka yhdellä kranaatilla saattoi pyyhkiä kasan vihollisia maihin ja saada onnistumisia, vaikka jaoinkin heittoihin enemmän modifiereita tällä kertaa.

Koska systeemi oli nyt lähtökohtaisesti tuttu, pääsimme keskittymään myös vähän tarkemmin sen nyansseihin. Taisimme kaikki jäädä siihen vaikutelmaan, että pelin taistelujärjestelmä on oivallinen – jos ja kun haluaa peliltänsä enemmän taktisuutta. Abstraktit etäisyydet esimerkiksi olivat meille hyvä ominaisuus combat gridin sijasta.

Taisteluissa kuitenkin päästiin jälleen Alien RPG:n huonoimpaan osuuteen eli kirjan epäselvään taittoon. Useassa kohdassa piti olla kolmekin aukeamaa auki samaan aikaan, että joihinkin asioihin sai selkeyden. Ja kaikista tilanteista ei selvitty edes internetin avulla.

Yksi näistä oli niin oleellinen tämän tyyppisen pelin kannalta, että sen epäselvä käsittely jäi häiritsemään. Jos hahmo jää overwatchiin, voiko hänen kimppuunsa hyökätä vahditusta suunnasta yllätyshyökkäyksellä? Sääntöjen mukaan voi. Kai. Mutta saako hahmo silloin overwatchista ampua kuitenkin? Eli onko väijytyshyökkäyksestä mitään hyötyä?

Pelikerta jätti kuitenkin niin positiiviset tunnelmat, että Colonial Marines sääntökirjan kampanja jäi kutkuttelemaan! Kyseessä on seitsemän toisiinsa liittyvää skenaariota, joiden pitäisi olla pelattavissa yhdellä kerralla. Tuskin ovat, mutta kokonaisuutena määrä on kuitenkin sellainen, että luultavasti tulemme palaamaan siihen.