edit 07.01.2022: Pelattiin näemmä aika kriittisesti väärin. Ville Vuorinen huomautti Roolipelaajien Suomi ryhmässä Facebookissa, että eihän se facehugger tosiaan ole automaattinen epäonnistuminen. Tämä luonnollisesti vain nostaa pelin arviota omissa silmissäni. Mutta se kannattaa pitää mielessä, koska siitä saatan ehkä vähän hiukkasen nillittää.

Istuin eilen ensimmäistä kertaa pöydän ääreen ropettamaan sitten viime kesäkuun. Koronan kotitestit oli tehty, joten oli hyvä aika avata toinen laatikko. Tällä kertaa sen sisällä oli kuitenkin Alien RPG:n startteri.

Year Zero enginellä pelattava systeemi oli helppo omaksua. Kävimme minimaalisesti säännöt läpi, arvoimme hahmot ja perinteisen, noin tunnin kestäneen ylimääräisen höpinen jälkeen, pääsimme itse asiaan. Ja, ihan oikeastaan mitään spoilaamatta, muutaman tunnin kuluttua kaikki hahmot olivat kuolleet.

Pelin mekaniikka vaikuttaa paperilla hyvältä. (Eikä vähiten sen takia, että se muistuttaa hämmästyttävän hyvin omaa Eldritch Sigils-pelisysteemiäni). Pelin aikana pääsimme kuitenkin jälleen kerran todistamaan, miten todennäköisyydet voivat olla täysin pelaajia vastaan, kaikesta suunnittelusta huolimatta.

Heitot suoritetaan pelissä noppapoolilla, jonka suuruus on ominaisuus+taito. Noppina käytetään d6:sia ja jos saat yhdenkin kutosen, onnistut. Simppeliä. Pelissä on mukana jopa taulukko, josta voit kätevästi katsoa onnistumistodennäköisyytesi. Kaikki XCOMia ikinä pelanneet tietävät jo, mihin tämä on menossa. Eihän niitä kutosia saatu sieltä edes kahdeksalla nopalla.

Mutta ei hätää! Koska voit aina pushata heittoasi eli heittää kaikki ei-kutoset uudestaan. Siitä tulee vaan yks stressinoppa lisää pooliin. Ei paha, varsinkin kun sillä stressinopallakin voi heittää kutosia ja onnistua! VÄÄRIN. Koska jos heität stressinopalla ykkösen, heitto on automaattisesti epäonnistunut ja pääset heittämään paniikkitaulukosta.

Testiryhmämme osoitti, että vaikka todennäköisyydet heittää stressinopalla ykkönen ovat aivan samat, kuin kutosen saaminen perusnopilla, ykkösiä tulee pilvin pimein. Stressimekaniikan pitäisi tuoda peliin fiilistä siitä, että ollaan hitaasti luisumassa kohti turmiota. Meidän ensikosketuksemme mukaan stressinopat muuttavat pelin enemmänkin slapstick-komiikaksi, jonka taustalle sopii paremmin Benny Hill kuin dark ambient.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin porukkamme kuitenkin piti pelistä, hahmoista ja meiningistä. Vaakakupissa saattoi painaa se, ettei livepelejä pahemmin ole ollut. Mutta kun ropekokemusta on kohta 30 vuotta melkein jokaisella, niin kyllä siinä aika hyvän tuntuman saa systeemistä. Isoin virheemme oli pelata by-the-book ja heittää noppia turhan usein.

Tämä olikin erikoinen konflikti startterin tarjoaman seikkailun ja sääntöjen ohjeistuksen välillä. Sääntöjen mukaan on parempi, että noppia heitetään vain harvoin ja että pelaajat ovat kartalla siitä, että jokainen heitto voi olla kohtalokas. Valmisseikkailu sen sijaan käski heittämään noppia joka välissä – ja koska systeemi tulee paremmin tutuksi, kun sitä oikeasti pelaa, niin mehän heittelimme kiltisti.

Laatikko itsessään on upea ja vakuuttavan näköinen. Mukana oli valtava, kaksipuolinen kartta, hienot (heti tahmaiset) hahmolomakkeet, corebookin alkuosa (pelaajien osuus), kortteja ja nopat. Mieletön paketti hintaansa nähden. Ensivaikutelma kovista tuotantoarvoista valitettavasti rapisi pian, kun korteista löytyi ”katso sivu XX”, jossa todella luki ”XX”, eikä oikea sivu. Tai kun yritti löytää oikeaa kohtaa kirjasta. Tai kun selaili muuten vaan sääntökirjaa ja huomasi, miten upealta näyttävä sisältö oli taitettu ja jaoteltu aivan käsittämättömän typerästi.

Olen vuoden sisään ostanut useammankin ropestartteri – ihan mielenkiinnosta. Alien RPG:n startteri pesi mennen tullen Cyberpunk Redin startterin (jonka avasin ja totesin välittömästi taistelugridit nähdessäni, että kiitos ei), sekä hiuksen hienosti Soulboundin.

Tämän startterin sisältö on kokonaisempi ja siitä riitää pelattavaa useammallekin kerralle (laatikon oma 3-5h peliaika-arvio on täysi vitsi). Siinä on oikeasti kaikki tarvittava Alien RPG:n pelaamiseen. Corebook ja muut lisärit tuovat vain lisäarvoa peliin (ja kokoelmaan), mutta niille ei välttämättä ole tarvetta. Tällä pärjää hyvin.

Kuten tästä fiilistelystä saattaa tulla ilmi, oma mielipiteeni oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta systeemi vaikutti jälleen kerran sellaiselta, että sitä pitäisi karvan verran muokata, että siitä saisi enemmän irti. Stressimekaniikka on olennainen osa peliä, mutta sai pelaajat tuntemaan, että nopanheitto oli enimmäkseen turhaa, koska yksikin keltainen (pelin mukana tullut) noppa näytti aina heiton jälkeen facehuggeria (eli ykköstä).

Tiistaina poutailin Alienin käyttämisestä toisenlaisen scifin pelaamiseen. Tämän testipelin jälkeen olen varovaisen optimistinen sen suhteen, että systeemi voisi siihen toimiakin. Kun ylivoimaisen kuolettavat (niin kuin asiaan kuuluu) Alien-universumin muukalaiset jättää sivuun ja ymmärtää vaatia vähemmän heittoja, peli varmasti pääsee oikeuksiinsa. Pelin oma maailma on riittävän realistinen, jotta siihen voi nojata minkä tahansa low-scifi pelin, jossa tarkoitus on kuitenkin pelata kauhua.

Henkilökohtaisesti jäin odottelemaan lisää pelejä Alienin parissa, mutta voin hyvin kuvitella, ettei tämä peli ole kaikille.

Laatikon sisältö on äärimmäisen hyvä paketti, mutta sitä ei todellakaan ole suunniteltu roolipeleihin tutustumiseen. Seikkailu itsessään on hyvin monipuolinen ja vivahteikas, mutta myös äärimmäisen vaativa Game Motherilta (kuten GM:n titteli pelissä kuuluu).

Voin täysin varauksetta suositella boksin hommaamista Alien-universumin faneille ja varsinkin niille, jotka ovat valmiita pelaamaan saman skenun uudestaan, kun sen ensin pari kertaa ryssii. Jos olet siis kaivannut Arkham Horror-fiboja ropepöytään, niin tämän lähemmäksi sitä voi olla hankala päästä.

Jos systeemiin tutustuminen kiinnostaa enemmän, vilkaise: https://zoargamegeek.com/alien-roleplaying-game-explained/

Tai käy katsomassa tämä Dave Thaumavore RPG Reviewsin video: