Vuosituhannen vaiheessa Pohjolan saagoja kehitellessäni pelin idea oli simppeli ja toimiva; ”tässä pelissä voi tehdä mitä vaan.”

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin haluan edelleen saman väittämän pitävän paikkansa. Mutta tällä kertaa myös ymmärrän, että pelillä on itsessään oltava selkeämpi sisältö. Jos perusasiat ovat kunnossa, kuka tahansa voi leikkiä hiekkalaatikkoa. Mutta ilman hyvää tärppiä, pelillinen sisältö on ympäripyöreää eikä motivoi.

Käydessäni läpi vinoa pinoa vanhoja tiedostoja ja vihkoja, kiteyttämisen tarve tuli piinallisesti vastaan. Useimmat ajatukset olivat jääneet keskeneräisiksi. Ja vaikka ne kenties olivatkin hyviä, ei ihan kaiken sisällyttäminen ole tarpeellista.

Praedorin pelaamisen ja pelauttamisen jälkeen, huomasin tämän tehtävän yllättävän helpoksi. Siinä missä Praedorin perustana ovat ammattiseikkailijoiden matkat Kirotulle maalle, päätin Saagojen perusajatuksen olevan nimenomaan ”viikingeissä” eli ammattiseikkailijoissa, jotka lähtevät merelle.

Ylhäältä-alas vai alhaalta-ylös?

Top-down and bottom-up metodi on tullut tutuksi Magic the Gatheringin settien suunnittelua seuratessa. Lyhykäisyydessään sen voi kiteyttää tarkoittamaan mekaniikan ja tarinan suhdetta.

Aikoinaan suunnittelin Pohjolan saagoja (termiä tuntematta) top-down metodilla. Eli halusin luoda maailman, jota säännöstö palvelee. Nyt huomasin, että bottom-up palvelee suunnittelua paremmin, koska Praedor pelin järjestelmä on jo olemmassa.

Kumpikaan metodeista ei ole absoluuttisesti parempi. Tähän projektiin jälkimmäinen vain sopi selvästi paremmin.

Pohjolan mekaniikka toki on kehittämisen kannalta meri, eikä niinkään Praedorin systeemi pelkiltään. Nimenomaan näiden kahden pohja-arvon liittäminen yhteen helpotti kehitystyön jatkamista ja myös tulevaa karsintaa.

Kantavan idean kehittäminen

Koska meri ja merimatkat ovat Pohjolan saagojen keskiössä, ymmärsin kartan piirtämisen tärkeyden. Kartan työstäminen olikin yllättävän pitkä prosessi, mutta sen aikana myös maailma kehittyi vastaamaan nimen omaan pelin tarpeisiin. (Kartan kehittämisestä enemmän seuraavassa postauksessa.)

Sisältöä kirjoittaessa tämän kantavan idean kautta on helpompi reflektoida, mille oikeasti on tarvetta.

Esimerkiksi taikuus toimii Pohjolan saagoissa varmasti omalla tavallaan (tästäkin postaus myöhemmin). Sitä määritellessä on kuitenkin näin alussa paermpi lähteä siitä ajatuksesta, millaista taikuutta pelissä todennäköisesti tarvitaan.

Kehittelyssä on toki myös omat sudenkuoppansa. Jos kerran on olemassa toimiva systeemi, tarvitseeko kaikkea lähteä muuttamaan?

Tutustuessani viikinkien merenkäyntiin, törmäsin ”soutuvuoroihin” terminä, joka tarkoittaa kahta tuntia. Se jäi heti mieleen. Praedor käyttää ”vahtivuoroa” mekaanisena ajan määreenä, jonka pituus on neljä tuntia. Temaattisesti soutuvuoro sopii Saagoihin varmasti paremmin, mutta onko tämän termin käyttämiselle mitään varsinaista perustetta? Ja onko se edes sääntönä niin merkittävä?

Jonkinmoinen yhteenveto

Tämän tekstin kirjoittaminen oli hankalaa. Leikkasin kahdesti osan tekstistä omaksi postauksekseen. Käsiteltävä asia on niin merkityksellinen, että se helposti rönsyilee, jolloin tarkoituksellisuus kärsii.

Näiden Saagojen kehityksestä kertovien postausten tarkoitus on kuitenkin kaksijakoinen. Ne ovat minulle itselleni tärkeä työkalu pelin hahmottamiseen. Näiden kautta voin itse reflektoida asioita, joiden läpikäymiseen kasvokkain muiden kanssa ei välttämättä tarjoudu tilaisuuksia.

Lisäksi niiden tarkoitus on antaa kevyt raapaisu omista prosesseistani niille, joita asia kiinnostaa. Jos yksikin lukija saa inspiraatiota omaan kehitystyöstä, se on enemmän kuin voin toivoa.

Ensi kerralla katsotaan tarkemmin sitä Pohjolan saagojen karttaa ja sen kehitystä.