Muskeli-Murak – Jani (itäläinen tappelija ja rakastaja)
Baltsaros – Petri (alkemisti ja myrkynkeittäjä)
Pavel – Ville L. (suurikokoinen praedor) (piti Villejen tasapainon paikallaan liittymällä peliin kolmannella sessiolla)
Tuovar – NPC (entinen metsärosvo, nykyinen henchman)

Loffosin hirviön voittamisen jälkeen praedorit viettivät yön linnavuoren turvassa. Vasta aamulla heräiltäessä huomattiin Aiskylonin kadonneen. Mykkä praedor oli kenties lähtenyt etsimään onneaan muualta. Murak ja Baltsaros eivät asialla liiemmin päätään vaivanneet. Praedorit kulkivat yhdessä niin kauan, kuin se sopi heidän päämääriinsä.

Kahlaamo ja barbaarit

Tehdessään lähtöä kohti Vaskivirtaa (pdf-linkki), praedoreiden seuraan etsiytyi suurta kilpeä raahaava muukalainen. Tulokas esitteli itsensä Paveliksi ja kertoi myös olevansa matkalla Vaskivirtaan. Mistä mies oli tulossa ei kuulunut praedoreille sen enempää, kuin miksi joku lähti seurueesta. Matka Travanin etelämantujen halki saattoi olla vaarallinen, joten uusi tulokas toivotettiin tervetulleeksi ilman sen ihmeempiä seremonioita.

Pavel osoittautui enemmän kirja- kuin erämaaviisaaksi, joten Tuovar johti jälleen seuruetta eteenpäin. Matkattiin Loffosista länteen vanhaa kärrytietä niitä näitä jutellen. Iltaa kohden saavuttiin kahlaamolle, joka nyt kuitenkin tulvi yli äyräiden.

Harmillinen vastoinkäyminen pysäytti etenemisen tältä illalta. Seikkailijat pälyilivät pohjoiseen kohti joen yläjuoksua, mutta tulvan varsinaisen syyn sijaan he äkkäsivät tumman savuvanan nousevan horisontissa. Yhteisestä päätöksestä ei asiasta kuitenkaan lähdetty ottamaan selvää, vaan päätettiin sen joutavan aamuun asti.

Varuillaan ryöväreiden varalta praedorit kuitenkin järjestävät vartioinnin. Eivätkä turhaan! Yöllä heidän kimppuun hiipii… Tai no oikeastaan joen vartta etelään hoipertelee humalaisia barbaareja. Pimeässä tulijoita on vaikea erottaa, mutta Muskeli-Murak huutelee yöhön tulijoita ilmoittamaan asiansa.

Peliteknisesti tässä vaiheessa Jani heitti kaikilla nopilla ykkösen. Ja vieläpä ensimmäistä kertaa Praedor-peleissämme. Olisikohan kyseessä ollut Uhkailu?

Tulokkaat vaikenevat, mutta vain hetkeksi. Pian praedorien soihtujen valopiiriin hoippuu kaksi eridu-klaanin soturia. Fradr ja Gadlirr ovat vaikuttuneita paitsi Murakin sanoista, myös hänen ulkomuodostaan. Pian barbaarit alkavatkin kilvan kosia Murakia, joka hieman kiusaantuneena kuitenkin kieltäytyy kunniasta.

Lihaskimppujen teerenpelin aikana Baltsaros sekoittaa viinaan marjamyrkkyä ja tarjoilee sitä Läntisten vuorten sotureille. Miehet tuupertuvat kuolon kaltaiseen uneen mättäille, mutteivät ennen kuin Murak ehtii möläyttää, minne seurue on matkalla.

Pavel ja Murak saattavat kenties luulla barbaareja jopa kuolleiksi, mutta Baltsaros tietää paremmin. Hän hoputtaa seuruetta jatkamaan matkaa. Varoiksi hän jättää eriduille kuitenkin (edelleen marjamyrkyllä terästetyn) viinaleilin, jotta nämä krapularyyppyä hamutessaan naukkaisivat siitä ensimmäisinä.

Salakuljettajien kätköllä

Jätettyään uinuvat karpaasit taakseen, seikkailijat tavoittavat edellisiltana näkemänsä palopaikan. Joen tukkeena on ollut kaksi paimentolaisten vankkuria sekä niihin kerääntynyttä jätettä. Rannalla kytevät yhä yhden vankkurin jäänteet, mutta eränkäyntiin melko tottumattomat praedorit eivät jäljistä osaa päätellä tuon taivaallista.

Nelikko lähestyessä Läntisiä vuoria, he ohittavat nummeen piirtyvän valkoisen hevosen. Pavel muistelee kuulleensa taruja Valkoisen hevosen linnokituksesta ja praedorit päättävät tutkia kummun varmuuden varalta.

Kummun päältä paljastuukin sisällissodan aikainen nurmettunut linnoitus. Kenties jotakin aavistaen praedorit koluavat paikan läpikotaisin ja löytävätkin salakuljettajien kätkön erään kivilaatan alta. Jostain syystä maakuoppaan on jätetty painava rautalipas täynnä kenties kultalootusta palloina. Sanomattakin lienee selvää, että saalis lähti praedorien matkaan.

Vaskivirta, vihdoin

Koettelemuksien kautta praedorit saavutta vihdoin Vaskivirran. Väsyneet seikkailijat eivät tee vaikutusta portinvartijoihin. Nämä toteavat tylysti, että praedoreilla on kolme päivää aikaa hoitaa hommansa. Sen jälkeen heidät saatellaan kaupungista ulos. Murakin selkeästi itäläinen perimä saattoi vaikuttaa asiaan.

Ärsyyntyneinä kokemastaan seikkailijat etsiytyvät Kierokouran Kapakalle. Tuskin ennen kuin edes huonetta on ehditty varata, on Murak ongelmissa (jälleen) kaartin kanssa. Kahlekuningas oli huomannut vartijoita pelaamassa kuninkaanlaattaa ja liittynyt peliin – vain jäädäkseen kiinni huiputusyrityksestä. Vartijat ovat jo aikeissa raahata miehen raudoissa tyrmään, kun Baltsaros tunkee heille rahaa kouraan ja käskee jättää asiaan sikseen.

Hetken rauhaa saatuaa praedorit kertaavat tilannettaan. Pavelin osoitettua historiantuntemuksensa Valkean hevosen linnakkeella, Murak ja Baltsaros uskaltautuvat kertomaan löytämästään barbaarien kartasta (edellinen seikkailu). Kohtalolla näyttää olevan sormensa pelissä, kun Pavel paljastaa itsekin etsivänsä viitteitä oudosta kadonneesta barbaarikylästä.

Neuvonpidossa sivuun jätetty Tuovor alkaa hikeentyä. Seurueen on tarkoitus myydä saalistaan Vaskivirrassa, mutta hän ei kuulemma ole täysivaltainen praedor eikä näin ollen oikeutettu kokonaiseen osaan ansioista. Tuovor syyttää Baltsarosta saituriksi ja muistuttaa, että on sentään taistellut heidän rinnallaan epäkuolleita ja demoneja vastaan.

”Toisin kuin Pavel, jolla on vaan hiton iso kilpi!”

Lopulta Tuovor rauhoittuu saatuaan kattavan korvauksen toimistaan. Hänen lähtiessään etsimään paikallisia ilolintuja, mutta pohtivat vielä tulevaa.