Edellisen kamppanjan jäädessä määrittelemättömälle tauolle pelaajan perheenlisäyksen jälkeen, aloitimme kesällä toisen Praedor-kampanjan uudella porukalla. Petri kokosi porukan toisilleen ennestään tuntemattomista pelaajista ja itse asetuin jälleen pelinjohtajan rooliin.
Hahmonluonti
Kokoonnuimme Lautapelikahvila Tavernassa, puolueettomalla maaperällä, luomaan hahmoja sekä tutustumaan toisiimme.
Viimeksi olen aloittanut kampanjan entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa vuonna 2006, joten luonnollisesti fiilikset heittelivät matkalla jännityksestä väsymykseen. Istuttuamme pöydän ääreen oli helpottavaa huomata, että uusi porukkamme tuli hyvin juttuun keskenään.
Petriä lukuunottamatta Praedorin maailma oli melko tuntematon. Sarjakuvat muistettiin, mutta niidenkin lukemisesta oli aikaa. Yritin siis parhaani mukaan muistelle Vuorelan peli-introja yleisösessioista ja kuvailla pelimaailmaa innostavasti ja suppeasti.
Kävimme läpi perusteet Jaconiasta ja sitä ympäröivästä Borvariasta. Vastaisilin kysymyksiin ja kerroin omista suunnitelmistani kampanjalle. Kirjasin ylös keskustelun aikana esiin nousseita asiasanoja ja pyrin johtamaan turinointia hiljalleen hahmojen luomisen puoleen.
Jari Palviaisen Praed-o-matic oli jälleen korvaamaton apuväline. Kirjat olivat toki mukana, mutta pisteiden jakaminen tuon avulla on huomattavasti mukavampaa. Hahmot kehittyivät yhteisen keskustelun kautta ja satunnaisesti heitetyt piirteet taustasta ja ulkonäöstä antoivat jälleen pikantin lisänsä. Ne saattoivat kenties muuttaa aiempia suunnitelmia, mutta samalla ne tekivät myös raadollisen selväksi, etteivät suunnitelma Praedorissa aina toteudu…
Ensimmäinen pelikerta
Kokoonnuimme ensimmäiselle seikkailulle Petrin luokse. Olin valmistautunut siihen, että aloitamme matkamme kohti sosiaalisempaa seikkailua, mutta onneksi arvasin pakata reppuun myös seikkailukortit. Pelikerran aluksi tarjosin pelaajille kolme vaihtoehtoa kampanjana aloitukseen:
- Matka Borvariaan
- Paluumatka Borvariaan
- Matkalla isompaan kaupunkiin
En yllättynyt suunnasta. Pelaajat halusivat Borvariaan, jotta tietäisivät, millainen mesta se on ja pääsisivät paremmin maailmaan sisälle. Nämä tavoitteet saavutettiin, vaikkakin ei ehkä ihan kaikkein parhaimmalla tavalla.
Joskus 90-luvulla pelikerhomme vetäjä kertoi Vuoltsun nuorisokeskuksella (jota ei enää edes ole) eeppisestä aloituksesta Call of Cthulhu-kampanjassa. Sen paremmin seikkailijat kuin pelaajatkaan eivät tienneet, minne olivat lähtemässä, mutta pakata piti (hahmojen siis). Mukana oli lopulta vain se, mitä pitkiin listoihin oli merkitty.
Silloin ajatus tuntui eeppiseltä ja upealta. Tänään? Not so much. Ilmoitin heti pelaajille, että heidän hahmonsa ovat praedoreita ja tietävät, mitä ovat tekemässä. Jos hahmon varusteissa ei jotain ole ja olisi loogista, että he olisivat varautuneet retkeen sillä tavoin, niin mukana se on. Ostoslistat ja kuparipennit eivät näin suurin linjojen pelinjohtajaa kiinnosta.
Seikkailijat siis jättivät Jaconian ja lähtivät noutamaan edes palasta pudonneesta meteoriitista Borvarian puolelta. Tämä seikkailu on napattu lähes sellaisenaan Tarinoiden kirjasta, joskin vaihdoin velhon Vaskivirran velho Sevanikseen. Ajatus kuitenkin oli, että seikkailijat lähtisivät Etelä-Travaniin (lähinnä sillä, että pääsisin pelitestaamaan kirjoittamani seikkailut).
Peli eteni tavalliseen tapaansa eli varovaiseen kaaokseen hyvin nopeasti. Satunnaisesti nostetut seikkailukortit antavat tosinaan sellaisia vaihtoehtoja, etteivät reitit oikeastaan edes tunnu vaihtoehdoilta. Tähän kun vielä lisää sen, että lähes jokainen nostamani vaara oli edellistä isompi, ainakin pelaajien mielikuva Borvariasta kammottavana paikkana oli nopeasti muodostettu.
Muutamaankin kertaan korteilla jo pelauttaneena ja pelanneena luoviminen tuntui sujuvan tällä kertaa tietyllä tapaa paremmin. Uutuuden viehätys oli jo tosin rapissut ja valtaosa korteista tuttuja, joten en ehkä ihan parasta pelautustani näihin kuitenkaan saanut.
Oli joka tapauksessa mielekästä huomata korttien välisiä yhteyksiä ja saada ne mukaan tarinaan. Kraaterin löytäminen leijuvan linnan jälkeen merkitsi ilmiselvästi sitä, että linna oli lähtenyt siitä liikkeelle. Praedorit pyrkivät painamaan mieleensä linnan liikesuunnan mahdollista paluuta varten, joten kenties Borvariassa sittenkin vielä vieraillaan.
Lopullinen taistelu käytiin pylväsmetsässä, jonne iskeytynyt meteori oli kaatanut pilareita kuin puita. Niiden keskellä touhusi omituinen mekaaninen mato, joka yritti nostella kaatuneita monoliitteja pystyyn. Praedorit päättelivät otuksen olevan vihamielinen ja punoivat suunnitelman sen voittamiseksi.
Suunnitelma oli kaataa pylväitä hirviön päälle.
Väliaika: Tähän väliin on todettava, etten ole koko 30-vuotisen ropeharrastukseni aikana tavannut missään pelissä niin innokkaita kaatelijoita kuin Praedorissa. Kun vastassa on yksinäinen vihollinen, se täytyy selvästi joko kaataa (harvemmin) tai sen päälle pitää kaataa jotakin (häkellyttävän usein). Petrikin taisi jo edellisten pelien perusteella ottaa suosiolla hahmolla Rakentaminen-taitoa.
Artante ei kuitenkaan varjellut seikkailijoita kirotulla maalla. Pilarin kaataja onnistui heittämään kolme kutosta. Tässä vaiheessa oli luonnollista, että pilari kaatuikin kohti muita praedoreja. Neria kierähti ketterästi sivuun. Jarkko heitti hahmolleen väistöheitoksikin kolme kutosta.
Hahmon kuolema ensimmäisellä sessiolla ei ole ihan parasta pelauttamista. Mutta tulimme kaikki siihen tulokseen, että tämä oli loogisin seuraamus noppien tuloksista. Lopullinen vahinkomäärä oli jotakin ihan tolkutonta, eikä tarvinnut arvella, selviäisikö Koro sittenkin.
Ystävänsä kuolemasta suivaantunut alkemisti otti aamutähtensä ja täräytti omituisen lumokonemadon hengiltä. Pala pudonnutta tähteä napattiin mukaan ja palautettiin velholle.
Tulevasta
Vaikka henkilökohtaisella tasolla Koron kuolema oli varmasti kaikista vähän mälsää ja tarpeetonta, palveli se kuitenkin kampanjan tarinaa. Se antoi praedoreille syyn jättää Borvaria rauhaan – ainakin hetkeksi. Seikkailu myös toi hyvin esille pelin erilaisia mekaniikkoja. Niiden vahvuuksia ja heikkouksia.
Seuraavaa pelikertaa ei ole vielä sovittu, mutta aikatauluja on kesäkiireiden jälkeen jo lähdetty sovittelemaan.
Diceblastes 