Age of Sigmar 3. laitoksen testaamisesta

Kuten olen aiemmin tullut todenneeksi, on Warhammer ollut isona osana kasvuani pelaajana. AOSia olen nyt pelannut jokaisen edition aikana. Mutta totean näin heti alkuun, että kolmoslaitos tulee jäämään hyvin vähäiselle pelaamiselle.

Vanhana Fantasy Battlen pelaajana nauroin vihaisesti kaulapartaani, kun kun Age of Sigmar julkaistiin ja Old World tuhoutui. Siitäkin huolimatta, etten ollut siinä vaiheessa enää muutamaan vuoteen seurannut peliä tai edes sitä pelannut. Ykkösedikka jäi siis melko vähälle huomiolle, joskin osallistuin toki keskusteluun ja naureskeluun pelin ”säännöttömyydestä” ja kelvottomuudesta erityisesti turnauspelaamiseen – välittämättä siitä, etten ollut ikinä turnauksiin osallistunut.

Shadespirea ei WU:n ensimmäistä kautta pelasimme hyvin aktiivisesti omalla porukalla.

2018 halusin kuitenkin maalata huvin vuoksi muutaman luurangon ja päädyin hankkimaan alkuvuodesta Warhammer Underworlds: Shadespiren. Sen jälkeen olinkin jo valmis testaamaan Age of Sigmaria. Huomasinkin yllätyksekseni pitäväni sen kevyistä säännöistä. Pelaaminen oli helppoa ja nopeaa. Juuri sellaista, mitä halusin. Kun Age of Sigmarin toinen laitos ilmestyi saman vuoden kesällä, olin innoissani.

Mutta en kovin pitkään.

Kakkosedikka toi heti mukaan komentopisteet ja ”tuetumman turnauspelaamisen”. Kumpikaan ei missään tapauksessa ole itsessään huono asia. Ne eivät vain olleet jotain, mitä kaipasin omiin peleihini. Toisen laitoksen kasvaessa, mukaan tuli paljon lisäsääntöjä ja huomasin, etten yhdessäkään pelissä muistanut edes oman armeijani jokaista triggeriä (eli tilannetta, jossa jotakin tiettyä sääntöä olisi voinut käyttää). Lopulta pelaaminen vain jäi.

Noh. Kolmosedikka on tuonut peliin vielä kakkosedikkaakin enemmän mikromanagerointia ja add-in sääntöjä. Mukana on lisäsääntöjen valitseminen armeijaa luodessa, taktiikoiden valitseminen kesken pelin, uudet kommennot, yms. Mitään ei ole sinällänsä paljoa, mutta kun ne kaikki laskee yhteen on uutta omaksuttavaa paljon. Varsinkin, kun edellisenkään laitoksen muutokset eivät olleet vielä selkärangassa.

Path to Glory ei ihan lähtenyt Idonetheilla. Vaikuttiko asiaan se, että unohdin oman Soulrenderini kotiin ja jouduin proxyttamaan sitä kaverin orruk warchanterilla? Tuskin. Mutta tässä oli toki havaittavissa oma valmistautumisen vähäisyys.

Omaan fiilikseen vaikutti varmasti myös lähtökohtainen penseys. Luin säännöt ja ennakkoon aavistelin, että uutta oli minulle liikaa. Mutta halusin silti kokeilla peliä ja antaa sille mahdollisuuden. Ainakin näin valehtelin kenties itselleni. Totuus kuitenkin oli, että yksi pelikerta tätä riitti. Sain siinä huomata, ettei oma kiinnostukseni ole niin korkealla, että jaksaisin opetella peliä niin paljon, että saisin siitä iloa irti.

Jostain syystä intoudun aina pelaamaan underdog-armeijoita ja sitten ihmettelen, kun en pärjää. Asiasta voisi toki oppia jotakin, mutta kun turnauspelaaminen ei ole se itseisarvo minulle, niin mitä turhia. Tämä kuva on Puolenkuun pelien slowgrow-kampanjan finaalipeleistä vuodelta 2018. Itse pelasin Wanderereja.

Tästäkin huolimatta, olen melko varma siitä, että GW on menossa oikeaan suuntaan pelinsä kanssa. Pelikenttää on pienennetty ja yleiset pisteiden nostot tarkoittavat sitä, että armeijat ovat (ainakin periaatteessa) pienempiä. Nämä molemmat seikat kenties (ainakin teoriassa) helpottavat uusien pelaajien mukaan lähtemistä.

Tässä auttaa taatusti myös Warhammer+, johon tällä kertaa osaan suhtautua uutena asiana positiivisesti. Se (tai kolmosedikka) ei kenties ole minua varten, mutta mitä enemmän harrastuksemme saa pelaajia, sitä paremmin ihmiset pääsevät pelaamaan ja sitä paremmiksi pelit kehittyvät.

Kolmoslaitos on tullut jäädäkseen, mutta aiemman perusteella olen varma siitä, että GW seuraa pelinsä kehittymistä tarkemmin kuin aiemmin. Sääntömuutoksia ja lisäsääntöjä on taatusti tulossa. Mahdollisesti siihenkin suuntaan, joka saisi minutkin innostumaan uudelleen. Joskin sitä rohkenen epäillä.

Tulen taatusti edelleen maalailemaan Age of Sigmarin figuja, sekä luomaan armeijoita ja taustatarinaa. Suunnitelmissa on myös figujen käyttäminen ja AOSin pelaaminen MESBGin säännöillä (suoraan proxyttamalla, mutta tästä joskus myöhemmin). Olen myös keräillyt ensimmäisen laitoksen kirjoja, joten kenties niitäkin voisi joskus ulkoiluttaa. Eikä vain hamstra hyllyynsä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s