Pelaajat:
Tarja Niskanen (anestesiahoitaja, Suomi) – Akseli
Akash Bahl (Red Guard, pioneeri, Intia) – Petri
Jimmy Reynolds (hoitaja, USA) – Sami

Pohjaa: Avalon-kampanjasta bloggasin aiemmin hieman yleisemmin. Edellinen sessio: Alfa-tehtävä.

Koronasairastumiseni vuoksi toinen sessio Abyss-peleistä jouduttiin perumaan ja lopulta pelattiin eilen etenä. Tästä johtuen mukana ei ollut ensimmäistäkään pelaajaa edelliseltä sessiolta, mutta koska tarinallisesti kaikki puhaltavat kuitenkin yhteen hiileen, tämä toimi oikeastiin ihan mainiosti. Se loi kuvaa isommasta organisaatiosta ja elävämmästä maailmasta, jossa pari ihmistä ei määritä koko tulevaisuuden kulkua.

Alfa-tehtävän jälkeen jatkoimme pelin tarinaa jälleen Discordin puolella. Retkikuntaa kuullusteltiin ja uusia suunnitelmia laadittiin. Niiden kulmakiveksi muodostui lääketieteellinen tutkimusmatka, jonka tarkoituksena oli kaapata paikallinen tarkempiin tutkimuksiin. Oleellisena osana retkeä nähtiin myös tiedustelulento paikallisten suurimman asutuskeskittymän yli.

Avalonilla esitettiin jopa mielipiteitä sen puolesta, että olisi parempi näyttää paikallisille välittömästi, kenellä on voimasuhteen teknologian kautta puolellaan.

Tällä kertaa laskeutumisalus Kasparovin mukaan lähti turvallisuusjoukkojen ja miehistön lisäksi pääasiassa lääketieteen edustajia. IBRD:n konsulttikin, Inin Vikor (npc), onnistui tällä kertaa pääsemään mukaan, edellisen konsultin yhä toipuessa onnettomuudestaaan. Pilottina toimi tällä kertaa aluksen kakkospilotti, Yasmin Hartjen (npc), Corneliuksen (Peetun hahmo) jäätyä Avalonille auttamaan laskeutumissuunnitelmien muodostamisessa.

Aluksen laskeutuessa planeetta bh-554:lle, pelaajahahmot ”sattuivat” istumaan vierekkäin ja pääsivät hieman keskustelemaan tulevasta. He tulivat siihen tulokseen, että alkuperäinen suunnitelma lentää ensin vakoilulento kaupungin yli ja suorittaa abduktio vasta sen jälkeen, oli hieman kyseenalainen.

Niskasen yrittäessä ottaa asiaa esille retken virallisen johtajan, tohtori Helen Rodriguez Mendezin (npc), kanssa tämä kuitenkin tyrmäsi suunnitelmat. Olisi liian vaarallista lähteä näin viime tinkaan vaihtamaan suunnitelmia.

Luonnollisesti tämä oli kuitenkin virhearvio.

Kasparovin saapuessa alkuperäiskansan kaupungin näköpiiriin, tutkimusretkikunta ehti havaita massiivisen megalopolin, ennen kuin alusta alettiin tulittaa. Hartjen onnistui kuin ihmeen kaupalla väistelemään ilmantorjuntatulta, tiimin tuijottaessa ihmeissään ja kauhuissaan ulos aluksen ikkunoista. Bahl tunnisti ilmatorjunta-aseet jonkilaisiksi raidetykeiksi. Reynoldsilla puolestaan oli teoria, jonka mukaan paikalliset eivät itse käytelleet tai olleet kehittäneet näitä aseita, vaan ne olivat automaattisia, jonkin aiemman sivilisaation asettamia puolustusjärjestelmiä.

Koilliseen kaartaen tutkimusretkikunta kiisi taivaan halki mahdollisimman kauas kaupungista ja laskeutui paikallisen sisämeren rannalle.

Sekava ja kiihkeä keskustelu ei tuntunut johtavan mihinkään. Tiimi ei päässyt yhteisymmärrykseen siitä, mitä tulisi tehdä ja miten paikallisiin olisi suhtauduttava.

Niskanen, Bahl ja Reynolds saivat kuitenkin lopulta ajettua läpi ehdotuksensa, että he ottaisivat aluksen jeepin ja suorittaisivat tiedusteluajon sisämeren rantaa pohjoiseen. Mikäli matkalla sattuisi vastaan paikallisia, voitaisiin retken ensisijainen toimintasuunnitelma yhä toteuttaa. Inis Vikor piti suunnitelmaa hyvänä ja lähti mukaan kuljettajaksi.

Yön pimeydessä jeeppi kaasutti pohjoiseen, hermostuneiden matkustajien tähyillessä pimeyteen paikallisten varalta.

Lopulta Niskanen huomasikin etäänpänä kanootin, jolla paikallinen kalastaja oli ilmeisesti lähdössä vesille. Sammutetuin valoin jeeppi ajettiin lähemmäksi, kunnes Bahl pysäytti tiimin, huomattuaan pimeänäkökiikareillaan jonkun viittovan heitä lähemmäksi.

Epävarmanoina siitä, olisiko lähestyminen kovin kannattavaa, nelikko seurasi tapahtumia varuillaan. Vainoharhaisuus palkittiin, sillä vesi kanootin ympärillä alkoi kuohua ja räiskyä, jonkin suuren vesieläimen sitä polkiessa.

”Kaasua!” ehti Niskanen huutaa.

Inis lähti ohittamaan tilannetta, mutta tuhoisins seurauksin. Vedestä ponnisti epäluonnollisella loikalla kuusimetrinen mustekala, laskeutuen jeepin kyytin. Se kävi suoraan Inisin kimppuun, repien tämän rintakehän auki terävällä nokallaan.

Kauhusta karjuvat muut matkustajat ajautuivat sekasorron valtaan. Niskanen yritti tarttua rattiin, kun Bahl nappasi työkaluvyöstään ensimmäisen kättä pidemmän ja iski pehmeään lonkeroon ruuviavaimella. Se kannatti, sillä rääkäisten peto putosi maahan ja kiisi takaisin veteen.

Reynolds yritti pelastaa synteetin hengen, mutta huomasi nopeasti sen olevan liian myöhäistä. Niskanen onnistui vasten kaikkia odotuksia pysäyttämään jeepin ilman lisätuhoa ja kolmikko veti syvään henkeä.

Havaittuaan pedon kadonneen aaltoihin, he päättivät tarttua tilaisuuteen ja keräsivät kanootin luota kuolleen kalastajan ruumiin sekä kaikki tämän irtaimiston mukaansa.

Kasparovin luo palattuaan he kertoivat muille tapahtuneista ja tohtori Mendez valmisteli paikallisen tarkempia tutkimuksia varten.

Lopulta planeetan kierto oli saavuttanut suopean aikaikkunan paluulle Avaloniin ja Kasparov palasi jälleen takaisin siirtokunta-alukselle.