[Abyss] Viimeinen taival

Yumiko Matsumoto (ylempi toimihenkilö, Japani) – Akseli
Akash Bahl (Red Guard, pioneeri, Intia) – Petri
Olavo Arantes (lääkäri, synteetti)Ville L.
Johns (Red Guard, komentaja, USA) – Jani

Pohjaa: Avalon-kampanjasta bloggasin aiemmin hieman yleisemmin.

Avalon-kampanjan viimeinen peli saatiin kuin saatiinkin onnistumaan livesessiona. Beta-tehtävän jälkeen tarina jatkui taas Discordin PBP:n puolella, jossa luotiin viimeisiä katsauksia tulevaan. Ihmiskunta oli valmis uudelle planeetalle, jonka nimeksi Roolipelaajien Suomi-ryhmässä äänestettiin Aigaion.

Koska mukana oli jälleen kerran pelaajia, jotka eivät tarinaa olleet tarkemmin seuranneet, kertasimme alkuun merkittävät tapahtumat. Kerroin myös etukäteen, että hahmojen laskeutumisalus tekee pakkolaskun ja pelin ideana on yksinkertaisesti päästä paikasta A paikkaan B.

Jania lukuunottamatta kaikki olivat pelanneet hahmojaan aiemmin; joko PBP:ssä tai livepelissä. Eikä systeemin opettaminenkaan vienyt paria minuuttia enempää, joten pääsimme nopeasti matkaan.

GM-kartta, jonka lokaatiot vaihtuivat osittain lennosta.

Tarina eteni joutuisasti, hahmojen huolehtiessa pakkolaskussa loukkaantuneista, kerätessä tarvikkeita matkalle ja suunnitella reittiä. Tulostin pelaajille kartan lähialueesta ilman yksityiskohtia ja he piirsivät kulkureittinsä siihen. Tätä reittiä vertailin sitten omaan karttaani ja toin sieltä mukaan kohtaamisia.

Kohtaamisten suunnittelussa käytin tällä kertaa tavoitemäärittelyä itselleni. ”Nämä tapahtumat haluan tähän mukaan.” Luonnollisesti niitä joutui hieman muokkaamaan pelin edetessä pelaajien toimien perusteella. Mutta kaiken haluamani sain kuitenkin mukaan – vaikkakin vahingossa vaihdoin kahden lokaation paikkoja huomaamattani.

Hahmot törmäsivät mm. ulottuvuusporttiin, jonka kautta pääsi vierailemaan hetkeksi Avalonilla sen matkan aikana. Samassa paikassa, jossa hahmot vierailivat vuoteen 2099 sijoittuvassa cyberpunk-pelissä joitakin vuosia sitten.

Pelikerta ei ollut erityisen toimintapainotteinen tai tapahtumarikas. Se oli enemmänkin fiilistelypätkä, jonka tarkoituksena oli korostaa selviytymisen hankaluutta, hahmojen toiminnan merkitystä tarinan kannalta, sekä sitä, että vaikka olemme vaihtaneet planeettaa, tarina on yhä osa Isiemme synnit-kampanjaamme.

Henkilökohtaisella tasolla oli hienoa saattaa pitkä osa tarinasta päätökseen ja pohtia samalla tulevaa. Mutta palkitsevin kokemus oli, kun yksi pelaajista ihmetteli ääneen pelin jälkeen, että yllättävän hyvin kaikki kuitenkin päättyi.

#hopepunk on teema, jota olen pitkään halunnut korostaa, mutta yleensä pelaajien toimet eivät sille juuri anna mahdollisuuksia. Nyt kuitenkin näin kävi ja vaikka asiaa ei sen tarkemmin ruodittukaan, itselleni siitä jäi tosiaan voittajafiilis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s