Roolipelaamisen ohella lelujen keräily on lähellä sydäntä. Kuten edellisen postauksen kanssa, myös tässä rakkaana osana harrastusta on videoiden seuraaminen YouTubesta, yleensä miniatyyrejä maalatessa. Miten tämä sitten liittyy roolipelaamiseen?

Monet suosituista lelusarjoista ovat sellaisia, että niiden taustatarina on osa niiden suosiota. Legojen kohdalla tämä on erityisen totta, sillä osa sarjoista (Bionicle ja Ninjago) jatkuu niin kauan, että uusille tulokkaille maailman sisäistäminen saattaa olla hankalaa. Taustamateriaali on valtavat määrät, eikä (kaikkien) lasten voi olettaa osaavan yhdistää seitsemän vuoden takaisia tapahtumia viimeisimmän laatikon sisältöön.

Ja tässä näen yhtymäkohdan roolipeleihin.

Kun pelaaja aloittaa uuden roolipelin, jonka tausta on rikas ja vivahteikas, kuinka paljon hänen pitäisi sisäistää maailmaa? Onko pelistä nauttiminen kiinni siitä, tietääkö lähimetsien takana asuvan makkarakauppiaan siskosta vai riittääkö tieto siitä, että metsän takanakin on ihmisiä?

Kaikki pelit eivät tietenkään edes kaipaa valmista taustamaailmaa. Apocalypse World olisi ihan eri peli, jos mukana olisi selitys siitä, miksi maailma on ajautunut tähän tilaan.

Toisessa ääripäässä ovat sitten esimerkiksi Dungeons & Dragonsin maailmojen taustat, joita on kirjakaupalla.

Hyvänä esimerkkinä ovat myös Keski-Maahan sijoittuvat roolipelit. Niiden maailma on nykyään useimmille suurimmaksi osaksi tuttu pääpiirteissään, mutta sitä on helppo syventää melkeinpä loputtomasti (vaikkapa niillä youtube-videoilla).

Henkilökohtaisena muistona voin mainita 1990-luvulla ensimmäistä roolipelikerroista, kun yritimme aloitella pelaamista Taru Sormusten Herrasta seikkailupelillä ja sen jälkeen KERPillä. Meillä ei ollut hajuakaan millainen maailma oli, vaikka Sormusten herraa oli tullut kuunneltua kirjastosta lainatuilta c-kaseteilta joka ilta.

Pelautin itse myös Warhammer Fantasy Roleplayta huomattavan pitkään. Sen maailmaan oli tavallaan helppo tulla mukaan, koska Warhammer on suhteellisen tunnettu ympäristö miniatyyri- ja videopelien puolelta. Ongelmana vain oli, että roolipelin maailma oli tyystin erilainen.

Kunnes pelin julkaisija teki saman tempun, kuin lelujulkaisijat. Tarina aloitettiin tavallaan alusta, soft rebootattiin. Itseasiassa kahdestikin.

Soft rebootin etuna on, että uusien tulokkaiden ei tarvitse tietää aiemmasta. Niihin tapahtumiin saatetaan viitata, jotta vanhemmat sisällönkuluttajat huomaavat, ettei heitä ole unohdettu. Mutta pääasiassa tarina ottaa uuden uran, jottei taustamateriaalin määrä lannista uusia innokkaita.

Luonnollisestikaan ei voida olettaa, että kaikki pelimaailmat kävisivät läpi soft rebootin säännöllisesti. Enkä sellaista lähtisi edes peräänkuuluttamaan. Sen sijaan peliporukoille soft rebootin kaltaista asennetta voisi kenties suositella.

Olen aiemminkin verrannut roolipelien tarinankerrontaa tv-sarjoihin. Soft reboot toimii myös tässä kontekstissa hyvin. Ennen pelin alkua voidaan yhdessä sopia, että peliä/kampanjaa/tarinaa käsitellään tällä tavoin. Kampanjoiden alussa saattaa olla muutenkin tapana tutustua pelin maailmaan tällä kertaa, joten jokainen pelaaja voisi näin samalla ajatella, ettei hänen tarvitsekaan tietää maailmasta kaikkea.

Tämän postauksen keskusajatuksena siis lienee jälleen korostaa sitä, että pelaajilla on oikeus pitää peliä omanaan.

Viitaten esimerkkiini Keski-Maasta, voisin hyvin kuvitella tilanteen, jossa joku pelaajista on tehnyt väitöskirjansa maailman mytologiasta, mutta pelinjohtaja on nähnyt vain Jacksonin leffat. Jotta vältytään turhalta päsmäröinniltä ja tarinan liusumisesta anekdoottien ryteikköön, kampanjaan voisi hyvin suhtautua vaikkapa kuten Rings of Poweriin. Kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta tämän ei kannata antaa estää tarinan kertomista tällä kerralla tällä tavalla.

Jokainen pelaaja tuo kuitenkin pöytään oman kuvansa maailmasta, enkä usko näiden näkemysten koskaan olevan 100% samoja kaikilla. Tärkeämpää kuin lukea satoja sivuja maailman historiaa peliä varten, on kokea pelin tarina yhdessä ja osana maailman tarinan jatkumoa.

Mainittakoon vielä edellinen postaukseni Pelimaailman historian käsittelystä.